Pannukahvia

Reilun vuoden verran olen nyt omistanut  Durston X-Mid 1-teltan . Tarkoitukseni on ollut päivittää jo aiemmin kokemuksia kyseisestä teltasta, mutta en ole saanut vain aikaiseksi. Ensikokemukseni teltasta löytyvät täältä . Teltasta (yhden henkilön malli) on olemassa kolme eri versiota: X-Mid 1, X-Mid Pro 1, sekä X-Mid 1 Solid. Itselläni on siis X-Mid 1, eli teltan perusversio. Teltta oli minulla mukana mm. viime kesäisillä Finnamarkin ja Kekkospuiston reissuilla. Lisäksi se on ollut mukana helteisellä Patvinsuolla ja vaihtelevissa säissä pk-seudulla viikonloppu- ja yönyliretkillä. Hankinnan jälkeen teltassa on tullut nukuttua parikymmentä yötä. Teltta lammen rannalla Finnmarkissa heinäkuussa Näistä lähtökohdista voin jo teltasta sanoa jotain tarkempaakin kokemusta. Teltan ympärille kasvanut "kaverisetti" Olen hankkinut telttaan tarvikkeita, joita siihen ei automaattisesti tule. Tässä esitän oman hankintani, jotka olen kokenut tarpeellisiksi. Teltan mukana ei tule telttakeppejä...

1960-luvun alussa polut olivat harvassa, tieto vielä harvemmassa - ja kulkeminen tapahtui pitkälti maaston, säätilan ja paikallisten vinkkien mukaan. Ostin joku vuosi sitten antikvariaatista Pohjois-Suomen retkeilykirjan, Suomen Matkailijayhdistyksen vuonna 1962 julkaiseman oppaan. Kirja on kuin pieni aikakapseli ajalta, jolloin retkeilijä oli vielä hieman enemmän tutkimusmatkailija kuin harrastaja. Kyseessä on varhaisen ajan retkeilyopas, jonka toimituskunnassa ovat vaikuttaneet Antero Tuomisto, Vesa Mäkinen ja Raimo O. Kojo. Kirja on ulkoasultaan vaatimaton ja koristelematon - asioita kerrotaan niin kuin ne ovat. Pohjois-Suomen retkeilykirja Kirjan avatessa huomaa heti, että kyseessä on aikansa “retkeilijän käsikirja”. Kartat käsin piirrettyjä, kuvissa on enemmän dokumentaarista henkeä kuin taiteellista yritystä. Jos kirjoilla olisi tuoksu, tämä tuoksuisi autiotuvalta, koivuklapeilta ja hieman märältä huopalakilta. Retkeilyn maailma 1960-luvun Lapissa Kirjan tärkein anti tänään ei o...

Kun lähden vaellukselle, otan mukaan kartan, kompassin ja satelliittilaitteen. Nykyään Garminin inReach kulkee mukana oikeastaan aina, kun menen puhelimen kantamattoman ulottumattomiin. Se rauhoittaa osittain mieltä; tiedän olevani yhteyden päässä. Mikään ei ole kuitenkaan oikeasti muuttunut, mutta kaikki tuntuu silti turvallisemmalta. Tämä sai oikeastaan miettimään: kuinka paljon retkeilyn turvallisuus on oikeaa turvallisuutta - ja kuinka paljon pelkkää turvallisuudentunnetta? Tekniikka rauhoittaa, mutta ei pelasta Kun aikoinaan hankin InReach-laitteeni, huomasin nopeasti, miten iso ero on sillä, että voi painaa SOS-nappia, verrattuna siihen, ettei mahdollisuutta ole. Mutta onko se oikeasti turvallisempaa? InReach ei pysäytä myrskyä. PLB, hätälähetin (eli Personal Locator Beacon ), ei estä kompastumasta rakassa. Ja ehkä tärkeimpänä, mikään laite ei tee vaikeaa päätöstä puolestasi, jos sää muuttuu tai väsymys vie tarkkuuden. Tunturissa sää voi muuttua hetkessä Tekniset välineet eivät ...

Kuten aiemmin jo kirjoitin, tein nyhtöpossua melko neutraalilla tavalla, jotta voisin käyttää sitä sitten useampaan ruokaan. Kiinalais-tyyppinen ruoka oli yksi ajatuksissani. Myös tästä ruuasta tuli mielestäni oikein hyvä.

Olen ollut vähän puritaani kaikenlaisten sähköisten laitteiden kanssa vaelluksilla. Kartta ja kompassi ovat edelleen aina mukana, ja pitkään ajattelin, että niillä ja puhelimella pärjää kyllä. Mutta vuosien mittaan olen huomannut, että tietyt laitteet oikeasti lisäävät turvallisuutta ja helpottavat arkea maastossa - ilman että koko homma lipsahtaa näpräämiseksi. Lopulta löysin kokonaisuuden, joka toimii minulle: Garmin Instinct 2 Solar ja Garmin GPSMAP 67i. Näiden lisäksi käytän Garmin BaseCampia, mutta siihen en tässä keskity. Garmin GPSMAP 67i Instinct 2 Solar arjessa ja reissuilla Garmin Instinct 2 Solar on minulla ollut jo jonkin aikaa. Minulla oli kellosta myös ensimmäinen versio. Käytän nykyistä kelloa arjessa aktiivisuuskellona, ja vaelluksilla sen tärkein hyöty on akunkesto. En ole vieläkään kiinnostunut kosketusnäyttöisistä, akkusyöpöistä rannekelloista - haluan laitteen, jonka voi unohtaa ranteeseen. Aurinkolatauksesta on ollut mielestäni ihan konkreettistakin hyötyä. Aktiivi...

Aika ajoin somen kanavilla tulee keskusteluun retkeilyn hätätilanteet ja kuinka niihin tulee mm. viestivälinein valmistatua. Onko matkapuhelin riittävä, vai tarvitaanko hätälähetintä, joka osaa kertoa paikan tarkasti ja toimii mobiiliverkon ulkopuolella. Pitääkö puhelimessa olla 112-sovellus? Käyn tässä läpi matkapuhelimiin nykyisin kuuluvan - vähemmän tunnetun - teknologian, joka auttaa paikantamisessa hätäkeskukseen soittaessa. En ole teknologian asiantuntija, vaan tietoni tässä perustuu yleiseen, netistä löytyvään tietoon. Tiedon kokoamisessa ja vertailussa on käytetty apuna myös tekoälyä. AML - pieni turvaverkko taskussa (ja mitä sinun tarvitsee siitä tietää) Kun hätätilanteessa soitat numeroon 112 , puhelimesi tekee taustalla useita asioita. Yksi näistä on AML , eli Advanced Mobile Location. Se on käyttäjälle käytännössä huomaamaton tekniikka, mutta hätätilanteessa sillä on suuri merkitys. AML-tekniikan juuret ovat noin vuodessa 2014 ja Iso-Britanniassa. Vuoteen 2019 mennessä AML ...

Onko retkeily vaarallista? Lyhyt vastaus: ei. Mutta… Olen viime aikoina selannut läpi kotimaan uutisarkistoa ja koonnut listaa kuolemantapauksista, jotka ovat sattuneet vaelluksen tai hiihtovaelluksen aikana Suomen erämaissa. Siellä seassa on surullisia tarinoita: eksymisiä huonossa säässä, lumivyöry, yksin tehtyjä talvivaelluksia, yksi metsästysonnettomuuskin. Kun tällaisia tapauksia lukee putkeen, alkaa väistämättä miettiä:  onko tämä kaikki oikeasti niin turvallista kuin aina sanotaan? Ja lopputulos saattaa yllättää:  retkeily ei ole tilastollisesti Suomessa vaarallinen harrastus. Ei edes lähellä. Mutta samalla se ei ole myöskään täysin riskitön. Ehkä juuri siinä saattaa piillä sen viehätys ja vastuu. Metsään katsomalla näkee puita Kymmenen vuoden aikana joitain kuolemantapauksia Uutisia perkaamalla löytyi viimeisen kymmenen vuoden ajalta yhdeksän tapausta, joissa ihminen on kuollut varsinaisella vaellus- tai hiihtovaellusreissulla Suomen maastoissa. Kun tämän suhteuttaa...

Joskus retkiruoat syntyvät harkitusti, viikkojen suunnittelun ja reseptikokeilujen jälkeen. Ja joskus, kuten tässä tapauksessa, sitä lähtee tekemään yhtä asiaa, mutta päätyykin aivan toiseen päätyyn; kuivaamaan keitettyä spagettia ja rakentamaan jonkinlaista Memphis-tyylistä lohturuokaa eräkeittiössä. Ja vielä ensilumen aikaan.

Minulla on tapana laittaa kuivattavista aineksista, oli ne sitten ruokia tai aineksia; komponentteja, ylös ainakin seuraavat asiat: raaka-aine huomioineen, paino raakana, paino kuivaukseen mennessä, paino kuivattuna, kuivausaika, sekä kuivauslämpötila. Näin saan mielestäni riittävästi tietoa kuivauksistani. Eri ruokien ja raaka-aineiden kuivausaikoja

Hankin jokin aika sitten e-kirjojen lukulaitteen - e-lukijan. Pähkäilyn ja vertailun jälkeen päädyin Kobo Libra Color -malliin. Se vaikutti riittävän monipuoliselta omaan käyttööni, ja pian huomasin, että siihen mahtuu yllättävän paljon luettavaa. Kun laitteen yhdistää Instapaper -palveluun, mukaan kulkee paitsi kirjat myös lempiblogit ja verkkolehtien jutut - kaikki siistissä paketissa, ilman verkkoyhteyttä. Kobo Libra Color Yksi laite, monta maailmaa Kobo Libra Color on värinäytöllinen e-lukija, jossa yhdistyy elektronisen musteen (e-ink) luettavuus ja pieni ripaus eloa kuviin - ja miksei myös karttoihin. Lukijalla, suojakuorilla ja kynällä on yhteispainoa 345 grammaa. Näyttö on mattapintainen eikä heijasta auringossa - toisin kuin puhelin tai tabletti. Akku kestää viikkoja, ja lukeminen tuntuu kuin lukisi paperia, ei ruutua. Mutta todellinen taika alkaa, kun siihen yhdistää Instapaperin . Instapaper - artikkeleita ilman nettiä Instapaper on palvelu, johon voi tallentaa verkkosivuja...

Suomenkielistä suunnistukseen ja navigointiin keskittynyttä tietokirjallisuutta voi olla hankala löytää. Tässä kerronkin omat ajatukseni Lyle Brothertonin Ultimate Navigation Manual -kirjasta. Kartan ja todellisen maaston välillä on aina pieni kuilu - ja juuri sen kuilun yli Lyle Brothertonin Ultimate Navigation Manual pyrkii rakentamaan sillan. Ultimate Navigation Manual Kirja ei ole mikään kevyesti selailtava “muista ottaa kompassi mukaan” -tyyppinen opas. Se on kattava ja perusteellinen navigoinnin raamattu, joka lähtee aivan alkeista ja etenee aina tähtinavigointiin ja GPS-järjestelmien hienouksiin asti. Kirja on paksu (368 sivua) ja täynnä kaavioita, karttoja ja valokuvia - mutta se ei silti tunnu kuivakalta ollakseen tietokirja. Brotherton osaa kirjoittaa käytännönläheisesti; tekstistä huokuu kokemus ja kenttätyö. Mitä kirjasta löytyy? Brothertonin ajattelun ytimessä on ajatus siitä, että navigointi ei ole vain kompassin käyttöä, vaan jatkuvaa havainnointia ja päätöksentekoa...

Makkara on retkien peruskivi, mutta välillä tekee mieli jotain erilaista. Tällä kertaa päätin kokeilla klassista newyorkilaista Reuben-sandwichia metsäolosuhteissa. Tuloksena syntyi Rehvakas – jykevä suomalainen muunnelma, joka syntyy hätävaranötköttipurkin, grillin ja kaasukeittimen avulla.

Nuotiolla roikkuu Trangian 324 kahvipannu. Odotan veden kiehumista. Pannu on alumiininen ja hymähdän... Ajoittain retkeilypiireissä nousee keskusteluun alumiiniastioiden käytön riskit. Keskustelu lähtee usein siitä oletuksesta, että alumiini liukenee ruokaan ja kerryttää terveysriskiä huomattavasti. Kun väitettä alkaa penkoa, huomaa kuitenkin nopeasti, että tutkimusnäyttö on yllättävän laihaa. Pannukahvia tulossa Mitä tiede sanoo alumiinista Alumiinia on kaikkialla ympäristössä - sitä saadaan ruuasta ja juomavedestä joka päivä. Myös lääketableteissa saattaa olla alumiinia jossain muodossa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on asettanut siedettävän viikkosaannin, ja tavallisen ruokavalion kautta osa ihmisistä voi sen ylittääkin. Silti varsinaista näyttöä siitä, että alumiinikattila aiheuttaisi satunnaisessa käytössä ongelmia, ei ole löytynyt. Alzheimer-yhteydestä on puhuttu vuosikymmeniä, mutta syy-seuraussuhdetta ei ole onnistuttu vieläkään osoittamaan. Suomessa Ruokavi...

Punainen thai-curry on eittämättä myös yksi niistä parhaista retkiruuista, joita reissullansa voi syödä. Ruoka on todella helppo tehdä kuivatuista aineksista, valmiista currytahnasta ja kookoskermajauheesta. Jos haluaa hifistellä limemehulla kruunaten, niin yksi lime ei paljoa repussa paina.

Kirjoitin aiemmin vedensuodattimen käyttöön liittyvästä kontaminaatioriskistä. Jatkoajatuksena: kuinka  vedestä sitten tehdään turvallista juotavaa? Käyn tässä läpi yleisimmät menetelmät: suodattaminen, kemiallinen puhdistus, UV-käsittely ja keittäminen - sekä muutama yhdistelmä, joilla riskiä voi painaa lähes nollaan. 1. Suodatin Miten toimii: Vesi kulkee huokoisen kalvon läpi (0,1–0,2 µm), joka pysäyttää bakteerit ja alkueläimet. Teho: Bakteerit ✔️, alkueläimet ✔️, virukset ❌ (useimmat virukset pienempiä kuin suodattimen huokoset). Plussat: Nopea, parantaa samean veden makua ja kirkkautta. Miinukset: Ei yksin riitä viruksiin, vaatii puhtaan puolen käsittelyssä huolellisuutta (katso edellinen postaus kontaminaatiosta). 2. Kemiallinen puhdistus Kloori (kauppanimella esim. Aquatabs): Tehokas bakteereihin ja viruksiin, heikko alkueläimiin (Giardia, Cryptosporidium). Nopea (30 min), mutta maku on uima-altaasta tuttu. Klooridioksidi (kauppanimellä esim. Katadyn Micropur MP): Tehokas ka...

Kävin heinäkuun alussa Urho Kekkosen kansallispuistossa muutaman päivän retkellä. Ihmisiä oli vähän, koska puistossa oli ollut norovirusepidemia alkukesästä. Mietiskelin veden suodattamista retkillä. Suodatin kulkee repussa, ja sen läpi lirutettu purovesi maistuu. Mutta harvemmin tulee oikeastaan ajatelleeksi, että itse puhdistusjärjestelmä voi olla myös riskin lähde - ja vielä siten että syyllinen löytyy peilistä. Vedensuodatinpullo Tässä puhutaan siis kontaminaatiosta - siitä, miten pienet taudinaiheuttajat voivat salaa siirtyä esim. vedensuodattimen "puhtaalta" puolelta veteen tai päinvastoin, vaikka käytössä olisi kuinka huippuluokan suodatin tahansa. Heikoin lenkki voikin siis olla aivan hyvin käyttäjä itse. Suodatin ei tapa mitään Ehkäpä tärkein muistutus onkin siis: suodatin poistaa bakteerit, alkueläimet ja mahdollisesti virukset (riippuen suodattimen huokoskoosta ja mallista), mutta se ei tapa niitä. Kaikki mikrobit jäävät suodattimen sisään – ja jos annat niille re...

Jos pitäisi valita yksi lämmin lohturuoka, joka toimii yhtä hyvin kotona kuin kairassa, niin se voisi olla suurella todennäköisyydellä tämä: täyteläinen punainen linssicurry . Pehmeän mausteinen, kookoksinen ja mantelivoilla viimeistelty herkku, joka hellii vatsaa ja mieltä. Ja mikä parasta – se taipuu myös kuivattavaksi vaellusruuaksi. Ruoka on yksinkertaisesti helppo tehdä, se on maittavaa ja sitä on helppo tehdä kerralla parin päivän satsi. Toisin sanoen, siitä on helppo ottaa kuivattavaksi osa. 🍽️ Kiinnostaako vain resepti? Siirry suoraan reseptiin ↓ Tämä resepti on muokattu Rainbow Plant Lifen vegaanisesta red lentil currysta . Tein currya aluksi ihan kotikeittiössä, kuten resepti ohjaa. Mutta koska maut ja rakenne olivat niin kohdillaan, päätin testata sen myös retkiruokana. Ja sehän toimii! Koko curry kuivuu loistavasti ja ennallistuu 10 minuutissa pelkällä kiehuvalla vedellä. Söin tätä mm. kesän 2025 vaelluksella Finnmarkissa. Oli ilta, keli viileä, vähäisetkin hyttyset...

Jos vaellusretkellä kävellään paljon, niin kyllä niillä jaloillakin on väliä - ja erityisesti sillä, mitä niissä jaloissa on. Vaelluskenkä, maastolenkkari, paljasjalkakenkä, kumisaapas, crocsit (kyllä, oikeasti!) - vaihtoehtoja on nykyään enemmän kuin koskaan. Ja keskustelu käy kuumana: mitä kenkiä pitäisi käyttää retkillä? Tässä kohtaa sanon suoraan: ei ole olemassa yhtä oikeaa vaihtoehtoa. On vain se, mikä toimii sinulle. Tajusin tämän oikeastaan taas, kun kävin Norjassa ja Urho Kekkosen kansallispuistossa patikoimassa. Otin kummallekin reissulle mukaan Eccon Xpedition III M -ulkoilukengät. Hankin kyseiset kengät viime talvena alennusmyynnistä. Uskalsin tilata postimyynnistä, koska minulla oli jo hyviä kokemuksia kyseisten kenkien aiemmasta mallista. Olin jo hylkäämässä kenkiä, koska ne tuntuivat hiertävän ilkeästä kantapään sisäsyrjästä. Tuplasukkien kanssa keväinen ja alkukesäinen sisäänkävely kuitenkin auttoi, ja päätin antaa kengille mahdollisuuden. Finnmarkissa oli vasta alkukes...

Kesällä 2021 käydessäni veljeni kanssa vaelluksella Kemihaarasta Vongoivalle ja takaisin, minulla heräsi ajatus, että vaeltaisin koko Urho Kekkosen kansallispuiston halki. Alkuperäinen suunnitelma oli vaeltaa Nuorttilta Saariselälle, mutta erinäisistä syistä vaellus typistyi vaellukseen Kemihaarasta Kiilopäälle. Tämä ei haitannut yhtään. Vaellus on ollut yksi parhaista kokemuksista, joita olen vaeltamisessa saanut. Vaellus toteutui vuonna 2022 ja tässä kerron vaelluksen reittikuvauksen suhteellisen ylimalkaisesti. Reitti kartalla Kemihaara - Manto-oja Olin hankkinut kyydin Kemihaaraan. Oli lämmin heinäkuinen iltapäivä kun nostin rinkan selkääni ja lähdin Kemihaaran parkkipaikalta kävelemään kohti Manto-ojaa, jonka oli tarkoitus olla ensimmäisen yön lepopaikka. Tämä etappi oli minulle jo entuudestaan tuttu. Siinä heti vanhan rajavartioaseman kohdalla mieleeni hiipi ajatus, miksi - oi miksi - tätä teen. Vislauskuusikon mäkeä ylös noustessa kirosin hyttyset. Saavuin Manto-ojalle. Jaoin tu...