Pannukahvia

Suomalaisella retkeilyllä on verkossa verrattain pitkä historia. Ennen YouTubea retkikertomuksia, reittitietoa, varustekokemuksia ja erätaitoja jaettiin omilla kotisivuilla, keskustelupalstoilla ja myöhemmin blogeissa. Patikka.netin kaltaiset sivustot, vaellus.netin keskustelut ja lukuisat henkilökohtaiset retkisivut ovat olleet monelle paitsi yleisiä tiedonlähteitä myös paikkoja, joista on löytynyt seuraava retkikohde tai ajatus omaan tekemiseen. Suomalaisessa retkeilysisällössä on ollut ehkä muutenkin poikkeuksellisen vahva henkilökohtainen leima. Verkossa kirjoittaneet ihmiset ovat tulleet tutuiksi nimeltä, ja samaan aikaan monet ovat kirjoittaneet kirjoja, lehtijuttuja ja oppaita. Raja painetun retkeilykirjallisuuden ja verkossa julkaistun sisällön välillä ei ole ollut kovin jyrkkä. 2010-luvulla rinnalle nousi YouTube. Retkeily sopii videolle ehkä paremmin kuin ensiksi ajattelisi. Vaelluksella ei välttämättä tapahdu kovin paljon. Kävellään, syödään, pystytetään leiri ja jatketaan a...

Kuinka saada selville ilmansuunnat, kun käytössä on vain kello? Tämä tuli mieleeni eilen aurinkoisen kauniina, joskin painostavana, loppukesän alkuiltana. Siinä sitten muistelin, kuinka tämä tehdään. Analogista rannekelloa voi käyttää karkean ilmansuunnan määrittämiseen auringon avulla. Menetelmä ei korvaa kompassia, mutta se on vanha ja käyttökelpoinen tapa tilanteessa, jolloin varsinaista kompassia ei ole mukana.

Autiotuvan seinällä on yleensä ohje. Siinä kerrotaan mm. kenelle tupa on tarkoitettu, kuinka kauan siellä sopii viipyä, miten polttopuita käytetään, mitkä ovat tuvan koordinaatit ja mitä tehdään lähtiessä. Ohjeita tarvitaan, sillä autiotupa on yhteinen tila, eikä erämaassakaan yhteiselo aina synny itsestään.

Kävin kesälomalla Kemihaaran erämaassa. Minulla on ollut itse asiassa jo pidemmän aikaa ajatuksena, että kävisin Uittipiekalla saunomassa. Tänä vuonna tämä toteutui. Kerron tässä hieman siitä, millaisena erämaa minulle näyttäytyi. Mitään varsinaista vaelluskertomusta reitteineen en kirjoita, koska reissu oli käytännössä poluttomalla kairalla kävelemistä ja alla oli jo viikon roadtrip Pohjois-Norjassa. Metsähallituksen Luontopalvelut kuvailee Kemihaaran erämaata seuraavasti: Kemihaaran erämaa-alueella Savukosken alkuvoimainen luonto on läsnä joka askeleella tai suksenvedolla. Maisemassa vuorottelevat tunturit ja vaarat, laajat aapasuot ja männikkömaat sekä kuusikoiden katveessa villeinä kiemurtelevat purot ja joet. Hiljainen ja reititön erämaa soveltuu kohteeksi kokeneelle ja hyvin varustautuneelle eränkävijälle.

Olet ostanut kesällä jo kaksi makuupussia: halvan ja hyvän. Et tiedä vielä tätä, mutta jossain vaiheessa retkeilyvarusteiden hankkimista vastaan tulee kysymys, johon kauppiaalla on jo sinulle vastaus: tarvitset vielä ainakin yhden.

Illat pimenevät, kohta saapuu syksy. Tämän kesän lomavaellukset on koettu ja mieli alkaa haikailemaan jo seuraavan kesän erämaaseikkailuihin. Suomen viralliset erämaa-alueet tarjoavat monipuolisia ja jylhiä pohjoisen luonnonmaisemia. Suomen suosituin ja tunturimaisemiltaan korkein alue on Käsivarsi, josta löytyy myös Halti-tunturi. Inarin ja Sodankylän rajalla sijaitseva Hammastunturi tunnetaan puolestaan vanhana kulta- ja poronhoitoalueena, kun taas Inarijärven itäpuolella levittäytyvä Vätsäri on erittäin kivinen ja vetinen, täydellistä rauhaa tarjoava erämaa. Utsjoella ja Inarissa sijaitseva Kaldoaivi on puolestaan laajoista tunturikankaistaan tunnettu Suomen suurin erämaa-alue. Muotkatunturi, Paistunturi ja Tsarmitunturi ovat tyypillisiä pohjoisen erämaita, joille ominaisia ovat avoimet tunturit ja mäntymetsät. Länsi-Lapissa sijaitsevat Pöyrisjärvi, Tarvantovaara ja Pulju erottuvat edukseen laajoilla soillaan, kairasuomaillaan ja matalammilla tuntureillaan. Kokonaisuuden täydentävät...