Pannukahvia

Tässä tulee nyt jo toinen peräkkäinen ruoka-aiheinen postaus, mutta se ei varmaan haittaa. Kaalilaatikko on sellainen ruoka, jolle jokaisella tuntuu olevan oma versionsa. Toiselle kaalilaatikkoon kuuluu sika-nautajauheliha, toiselle lampaan jauheliha. Toiselle riisi, toiselle ohra. Siirappiakin pitää joidenkin mielestä olla reilusti. Ja sitten on niitä, joiden mielestä kaalilaatikko ei kaipaa mitään ylimääräistä.

Penne all’Arrabbiata on ruoka, jossa muutama yksinkertainen raaka-aine tekee enemmän kuin pitkä raaka-aineluettelo. Pastaa, tomaattia, valkosipulia, chiliä ja oliiviöljyä. Päälle hieman persiljaa ja juustoa. Mustapippuria ja suolaa.

Makuualustojen yhteydessä puhutaan R-arvosta. Mitä suurempi R-arvo, sitä paremmin alusta eristää nukkujan kylmästä maasta. Esimerkiksi talvikäyttöön tarkoitetun makuualustan R-arvo voi olla 5 tai 6, kun kesäalustalla se saattaa jäädä alle kahden. Makuualustan ja sen alla olevan lisäeristeen tehtävänä on vastustaa lämmön siirtymistä nukkujasta kylmään maahan. Tätä lämmönvastusta kuvataan R-arvolla.

Kuinka saada selville ilmansuunnat, kun käytössä on vain kello? Tämä tuli mieleeni eilen aurinkoisen kauniina, joskin painostavana, loppukesän alkuiltana. Siinä sitten muistelin, kuinka tämä tehdään. Analogista rannekelloa voi käyttää karkean ilmansuunnan määrittämiseen auringon avulla. Menetelmä ei korvaa kompassia, mutta se on vanha ja käyttökelpoinen tapa tilanteessa, jolloin varsinaista kompassia ei ole mukana.

Autiotuvan seinällä on yleensä ohje. Siinä kerrotaan mm. kenelle tupa on tarkoitettu, kuinka kauan siellä sopii viipyä, miten polttopuita käytetään, mitkä ovat tuvan koordinaatit ja mitä tehdään lähtiessä. Ohjeita tarvitaan, sillä autiotupa on yhteinen tila, eikä erämaassakaan yhteiselo aina synny itsestään.

Kävin kesälomalla Kemihaaran erämaassa. Minulla on ollut itse asiassa jo pidemmän aikaa ajatuksena, että kävisin Uittipiekalla saunomassa. Tänä vuonna tämä toteutui. Kerron tässä hieman siitä, millaisena erämaa minulle näyttäytyi. Mitään varsinaista vaelluskertomusta reitteineen en kirjoita, koska reissu oli käytännössä poluttomalla kairalla kävelemistä ja alla oli jo viikon roadtrip Pohjois-Norjassa. Metsähallituksen Luontopalvelut kuvailee Kemihaaran erämaata seuraavasti: Kemihaaran erämaa-alueella Savukosken alkuvoimainen luonto on läsnä joka askeleella tai suksenvedolla. Maisemassa vuorottelevat tunturit ja vaarat, laajat aapasuot ja männikkömaat sekä kuusikoiden katveessa villeinä kiemurtelevat purot ja joet. Hiljainen ja reititön erämaa soveltuu kohteeksi kokeneelle ja hyvin varustautuneelle eränkävijälle.

Olet ostanut kesällä jo kaksi makuupussia: halvan ja hyvän. Et tiedä vielä tätä, mutta jossain vaiheessa retkeilyvarusteiden hankkimista vastaan tulee kysymys, johon kauppiaalla on jo sinulle vastaus: tarvitset vielä ainakin yhden.

Illat pimenevät, kohta saapuu syksy. Tämän kesän lomavaellukset on koettu ja mieli alkaa haikailemaan jo seuraavan kesän erämaaseikkailuihin. Suomen viralliset erämaa-alueet tarjoavat monipuolisia ja jylhiä pohjoisen luonnonmaisemia. Suomen suosituin ja tunturimaisemiltaan korkein alue on Käsivarsi, josta löytyy myös Halti-tunturi. Inarin ja Sodankylän rajalla sijaitseva Hammastunturi tunnetaan puolestaan vanhana kulta- ja poronhoitoalueena, kun taas Inarijärven itäpuolella levittäytyvä Vätsäri on erittäin kivinen ja vetinen, täydellistä rauhaa tarjoava erämaa. Utsjoella ja Inarissa sijaitseva Kaldoaivi on puolestaan laajoista tunturikankaistaan tunnettu Suomen suurin erämaa-alue. Muotkatunturi, Paistunturi ja Tsarmitunturi ovat tyypillisiä pohjoisen erämaita, joille ominaisia ovat avoimet tunturit ja mäntymetsät. Länsi-Lapissa sijaitsevat Pöyrisjärvi, Tarvantovaara ja Pulju erottuvat edukseen laajoilla soillaan, kairasuomaillaan ja matalammilla tuntureillaan. Kokonaisuuden täydentävät...

Kävin Patvinsuon kansallispuistossa. Parin yön isä-poika-retkellä käytiin, kun saatiin yhteistä aikaa järjestymään. Olen käynyt Patvinsuon kansallispuistossa kerran, viime kesänä. Patvinsuolla on vaikea kiirehtiä. Pitkospuut kulkevat soiden halki, mäntymetsät jatkuvat horisonttiin ja Suomunjärven rannalla tuntuu siltä kuin aika olisi hidastunut. Kansallispuisto huokuu perinnettä, mutta ehkä vielä enemmän se kertoo siitä, mistä suomalainen hyvinvointi on kasvanut. Moni suomalainen mieltää talousmetsän avohakkuuksi tai taimikoksi. Todellisuudessa suurin osa talousmetsästä näyttää juuri tältä. Suomalaisen metsän historia ei ole kertomus luonnosta vastaan ihminen. Se on kertomus siitä, miten sama metsä on eri aikoina elättänyt ihmistä eri tavoin. Kun kuljen Suomun vartta, mietin, mikä oikeastaan on suomalaisen metsän tehtävä. Olla koskematon? Tuottaa puuta? Sitoa hiiltä? Tarjota elämyksiä? Vai kenties kaikkea tätä yhtä aikaa? Juuri siksi metsäkeskustelu on niin vaikeaa – ja niin tärkeää. M...

Edellisessä kirjoituksessa esittelin Hammerfestia matkakohteena. Yksi kaupungin kiinnostavimmista tarinoista ansaitsee kuitenkin oman kirjoituksensa. Se alkaa satamasta, kulkee vanhan laivan, patsaan ja museon kautta ja päättyy lopulta omalle ruokapöydälleni.

Finnmark on tullut minulle viime vuosina tutuksi vaelluksilta. Tänä kesänä päätimme kuitenkin kiertää sen autolla. Pitkien ajopäivien vastapainoksi halusimme viettää pari yötä Hammerfestissa – kaupungissa, jossa olin käynyt myös vuonna 2019. Hammerfest on markkinoinut itseään maailman pohjoisimpana kaupunkina, mutta naapurissa sijaitseva Honningsvåg esittää täsmälleen saman väitteen. Se, onko Hammerfest maailman pohjoisin kaupunki, riippuu oikeastaan siitä, mitä kaupungilla tarkoitetaan. Kiistan taustalla ei olekaan oikeastaan maantiede, vaan lainsäädäntö ja kieli. Norjan kielessä sama sana, by, tarkoittaa sekä kaupunkia että taajamaa. Honningsvåg kyllä sijaitsee Hammerfestiä pohjoisempana, mutta siellä on alle 5 000 asukasta. Vuoden 1997 lain mukaan uusi kaupunki voidaan perustaa vain kunnan alueelle, jossa on vähintään 5 000 asukasta. Honningsvåg sai kuitenkin kaupunkioikeudet jo ennen lain voimaantuloa, joten se säilytti asemansa. Hammerfest mainostaakin itseään englanniksi...

Joku kysyi joskus Karhunpolun karttaa Facebookissa. Mielenkiinnosta aiheeseen tein sellaisen QGIS:llä, koska valmista Karhunpolun retkeilykarttaa ei ole ja reitti osuu usealle maastokarttalehdelle. Tuloksena Karhunpolusta syntyi A4-karttanippu. Kartta on jaettu usealle sivulle, jotta sen voi tulostaa tavallisella kotitulostimella ja ottaa mukaan vaikka muovitaskussa tai karttakotelossa. Karttanipun ensimmäinen sivu Kartan mittakaava on 1:50 000 ja pohjana on käytetty Maanmittauslaitoksen 10/2024 maastotietoaineistoa sekä Karhunpolun GPX-tiedostoa . Karttoihin on merkitty ETRS-TM35FIN-koordinaattiruudukko (sininen) sekä WGS84-asteverkko (punainen). Kartta ei korvaa virallisia karttoja eikä sitä ole tarkoitettu kaupalliseen käyttöön. Se on lähinnä harrastuksena tehty apuväline niille, jotka haluavat kuljettaa mukana paperikarttaa tai tarkastella reittiä etukäteen. Jos kartasta o...

Jatkan samaa teemaa, jota aloitin avotuleen liittyvässä postauksessani . Jokaisenoikeuksista keskusteltaessa huomio kiinnittyy usein listaamiseen mikä on sallittua ja mikä on kiellettyä. Saako yöpyä autossa? Saako pystyttää teltan tähän? Montako yötä saa olla samalla paikalla? Olennaisen kysymyksen tulisi kuitenkin ehkä olla: "Aiheuttaako toimintani haittaa tai häiriötä". Jokaisenoikeudet eivät ole syntyneet tyhjiössä, vaan niiden taustalla on jatkuva tasapainoilu vapauden ja haittojen ehkäisemisen välillä. Jokaisenoikeudet eivät ole yksi laki eivätkä täydellinen luettelo sallituista ja kielletyistä teoista. Siksi niistä ei myöskään löydy vastausta jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen. Jokaisenoikeudet määrittelevät pikemminkin puitteet, joiden sisällä jokaisen on itse arvioitava toimintansa vaikutuksia. Sekä ympäristöministeriö että vuonna 2012 julkaistu  Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella -julkaisu korostavat, että ratkaisevaa on haitan ja häiriön arviointi,...

Moni retkeilijä on herännyt tilanteeseen, jossa telttakangas on sisältä märkä. Monilla vaikuttaa olevan ensimmäinen ajatus siitä, että teltta vuotaa. Useimmiten kyse ei kuitenkaan ole sateesta tai huonosta teltasta, vaan täysin normaalista ilmiöstä: ilman kosteuden tiivistymisestä eli kondensaatiosta. Tässä postauksessa ajattelin hieman avata teoriaa ja havaintoja telttailun ympärillä, tai kuten nimenmukaisesti sanotaan – kostean yön havaintoja. Kosteus teltassa. Kuvituskuva. Teoriaa teltan kondensaatiosta Ilmassa on aina vesihöyryä. Mitä lämpimämpää ilma on, sitä enemmän se pystyy sitomaan kosteutta itseensä. Kun ilma jäähtyy, sen kyky sitoa vesihöyryä heikkenee. Lopulta vastaan tulee piste, jossa ilma ei enää kykene pitämään kaikkea kosteutta kaasumaisena. Tätä pistettä kutsutaan kastepisteeksi. Tällöin ylimääräinen kosteus tiivistyy vedeksi mm. kylmille pinnoille. Telttayössä tällainen pinta on yleensä telttakangas. Ihminen itse tuottaa yllättävän paljon kosteutta. Hengitys ja ihon ...

Kesä on täällä. Olen viime aikoina taas pohtinut avotuliin liittyvää keskustelua. Erityisesti sitä, kuinka nopeasti keskustelu menee siihen, mikä on juridisesti sallittua ja mikä ei. Suomalaiset rakastavat sääntöjä. Tai ehkä suomalaiset rakastavat enemmän sääntöjen tulkintaa kuin itse sääntöjä. “Onko tämä nyt lain mukainen avotuli?” “Saako risukeittimen sytyttää?” “Entä kynttilä?” “Onko tässä metsäpalovaroitus vai ruohikkopalovaroitus vai puolikas varoitus?” "Onko maastopalovaroitus keltaisella vai oranssilla?" Samaan aikaan metsä palaa yhdestä tupakantumpista. Ja kyllä — tupakointi ei ole kiellettyä metsäpalovaroituksen aikana. Silti maastopaloja syttyy tupakasta. Ja niistä on tullut myös korvausvastuita. Ei tuli kysy, oliko toiminta juridisesti “avotuli”. Se kysyy lähinnä: syttyikö. Usein retkeilijällä maalaisjärki onkin parempi työkalu kuin lakikirja. Mutta kun laki ei yksiselitteisesti kiellä… Ehkä laki ei kiellä. Mutta sytyttäjä on aina vastuussa tulestaan. Tämä...