Pannukahvia

Illat pimenevät, kohta saapuu syksy. Tämän kesän lomavaellukset on koettu ja mieli alkaa haikailemaan jo seuraavan kesän erämaaseikkailuihin. Suomen viralliset erämaa-alueet tarjoavat monipuolisia ja jylhiä pohjoisen luonnonmaisemia. Suomen suosituin ja tunturimaisemiltaan korkein alue on Käsivarsi, josta löytyy myös Halti-tunturi. Inarin ja Sodankylän rajalla sijaitseva Hammastunturi tunnetaan puolestaan vanhana kulta- ja poronhoitoalueena, kun taas Inarijärven itäpuolella levittäytyvä Vätsäri on erittäin kivinen ja vetinen, täydellistä rauhaa tarjoava erämaa. Utsjoella ja Inarissa sijaitseva Kaldoaivi on puolestaan laajoista tunturikankaistaan tunnettu Suomen suurin erämaa-alue. Muotkatunturi, Paistunturi ja Tsarmitunturi ovat tyypillisiä pohjoisen erämaita, joille ominaisia ovat avoimet tunturit ja mäntymetsät. Länsi-Lapissa sijaitsevat Pöyrisjärvi, Tarvantovaara ja Pulju erottuvat edukseen laajoilla soillaan, kairasuomaillaan ja matalammilla tuntureillaan. Kokonaisuuden täydentävät...

Kävin Patvinsuon kansallispuistossa. Parin yön isä-poika-retkellä käytiin, kun saatiin yhteistä aikaa järjestymään. Olen käynyt Patvinsuon kansallispuistossa kerran, viime kesänä. Patvinsuolla on vaikea kiirehtiä. Pitkospuut kulkevat soiden halki, mäntymetsät jatkuvat horisonttiin ja Suomunjärven rannalla tuntuu siltä kuin aika olisi hidastunut. Kansallispuisto huokuu perinnettä, mutta ehkä vielä enemmän se kertoo siitä, mistä suomalainen hyvinvointi on kasvanut. Moni suomalainen mieltää talousmetsän avohakkuuksi tai taimikoksi. Todellisuudessa suurin osa talousmetsästä näyttää juuri tältä. Suomalaisen metsän historia ei ole kertomus luonnosta vastaan ihminen. Se on kertomus siitä, miten sama metsä on eri aikoina elättänyt ihmistä eri tavoin. Kun kuljen Suomun vartta, mietin, mikä oikeastaan on suomalaisen metsän tehtävä. Olla koskematon? Tuottaa puuta? Sitoa hiiltä? Tarjota elämyksiä? Vai kenties kaikkea tätä yhtä aikaa? Juuri siksi metsäkeskustelu on niin vaikeaa – ja niin tärkeää. M...

Edellisessä kirjoituksessa esittelin Hammerfestia matkakohteena. Yksi kaupungin kiinnostavimmista tarinoista ansaitsee kuitenkin oman kirjoituksensa. Se alkaa satamasta, kulkee vanhan laivan, patsaan ja museon kautta ja päättyy lopulta omalle ruokapöydälleni.

Finnmark on tullut minulle viime vuosina tutuksi vaelluksilta. Tänä kesänä päätimme kuitenkin kiertää sen autolla. Pitkien ajopäivien vastapainoksi halusimme viettää pari yötä Hammerfestissa – kaupungissa, jossa olin käynyt myös vuonna 2019. Hammerfest on markkinoinut itseään maailman pohjoisimpana kaupunkina, mutta naapurissa sijaitseva Honningsvåg esittää täsmälleen saman väitteen. Se, onko Hammerfest maailman pohjoisin kaupunki, riippuu oikeastaan siitä, mitä kaupungilla tarkoitetaan. Kiistan taustalla ei olekaan oikeastaan maantiede, vaan lainsäädäntö ja kieli. Norjan kielessä sama sana, by, tarkoittaa sekä kaupunkia että taajamaa. Honningsvåg kyllä sijaitsee Hammerfestiä pohjoisempana, mutta siellä on alle 5 000 asukasta. Vuoden 1997 lain mukaan uusi kaupunki voidaan perustaa vain kunnan alueelle, jossa on vähintään 5 000 asukasta. Honningsvåg sai kuitenkin kaupunkioikeudet jo ennen lain voimaantuloa, joten se säilytti asemansa. Hammerfest mainostaakin itseään englanniksi...

Joku kysyi joskus Karhunpolun karttaa Facebookissa. Mielenkiinnosta aiheeseen tein sellaisen QGIS:llä, koska valmista Karhunpolun retkeilykarttaa ei ole ja reitti osuu usealle maastokarttalehdelle. Tuloksena Karhunpolusta syntyi A4-karttanippu. Kartta on jaettu usealle sivulle, jotta sen voi tulostaa tavallisella kotitulostimella ja ottaa mukaan vaikka muovitaskussa tai karttakotelossa. Karttanipun ensimmäinen sivu Kartan mittakaava on 1:50 000 ja pohjana on käytetty Maanmittauslaitoksen 10/2024 maastotietoaineistoa sekä Karhunpolun GPX-tiedostoa . Karttoihin on merkitty ETRS-TM35FIN-koordinaattiruudukko (sininen) sekä WGS84-asteverkko (punainen). Kartta ei korvaa virallisia karttoja eikä sitä ole tarkoitettu kaupalliseen käyttöön. Se on lähinnä harrastuksena tehty apuväline niille, jotka haluavat kuljettaa mukana paperikarttaa tai tarkastella reittiä etukäteen. Jos kartasta o...

Jatkan samaa teemaa, jota aloitin avotuleen liittyvässä postauksessani . Jokaisenoikeuksista keskusteltaessa huomio kiinnittyy usein listaamiseen mikä on sallittua ja mikä on kiellettyä. Saako yöpyä autossa? Saako pystyttää teltan tähän? Montako yötä saa olla samalla paikalla? Olennaisen kysymyksen tulisi kuitenkin ehkä olla: "Aiheuttaako toimintani haittaa tai häiriötä". Jokaisenoikeudet eivät ole syntyneet tyhjiössä, vaan niiden taustalla on jatkuva tasapainoilu vapauden ja haittojen ehkäisemisen välillä. Jokaisenoikeudet eivät ole yksi laki eivätkä täydellinen luettelo sallituista ja kielletyistä teoista. Siksi niistä ei myöskään löydy vastausta jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen. Jokaisenoikeudet määrittelevät pikemminkin puitteet, joiden sisällä jokaisen on itse arvioitava toimintansa vaikutuksia. Sekä ympäristöministeriö että vuonna 2012 julkaistu  Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella -julkaisu korostavat, että ratkaisevaa on haitan ja häiriön arviointi,...