Tekstit

Hyttyskausi vaelluksella - voiko sitä ennustaa?

Kuva
Hyttysistä puhutaan kesävaelluksilla yhtä varmasti kuin säästä. Jossain vaiheessa vaelluksella joku toteaa, että nyt niitä on enemmän kuin eilen . Toinen sanoo, että tämä on vasta alkua . Kolmas väittää tietävänsä, milloin pahin aika tulee . Usein ihmiset pyrkivät suunnittelemaan retket siten, että hyttysiä olisi mahdollisimman vähän. Mutta voiko hyttysten huippua oikeasti ennustaa? Täysin varmasti ei. Silti muutama luonnon rytmi antaa yllättävän hyvän vihjeen siitä, milloin ensimmäiset metsähyttyset ilmestyvät - ja milloin niitä on eniten. Metsähyttynen - retkeilijän ehkäpä tunnetuin seuralainen Kaikkiaan maapallolla hyttysiä on tunnistettu noin 3700 eri lajia. Suomessa elää noin neljäkymmentä hyttyslajia. Suurin osa hyttysistä ei juuri vaivaa ihmistä, mutta retkeilijän kannalta muutama laji on erityisen tuttu. Näitä ovat Suomessa esimerkiksi metsähyttynen ( Aedes communis ), etelässä esiintyvä lehtohyttynen ( Aedes cantans ) ja pohjoisessa tavattava jänkähyttynen ( Aedes hexodontus )...

MOLLE vai PALS? Varustejärjestelmän pieni mutta tärkeä ero

Kuva
Ulkoilu- ja varustemaailmassa on muutamia termejä, jotka toistuvat jatkuvasti. Yksi niistä on MOLLE. Sitä näkee reppujen tuotekuvauksissa, taskuissa, liiveissä ja välillä jopa kahvipannun suojapussissa. Mutta kun asiaa katsoo vähän tarkemmin, huomaa että usein puhutaankin oikeastaan PALSista. Ja tässä kohtaa mennään siihen pieneen, mutta kiinnostavaan nippelitietoon, joka tekee varustefriikin päivästä hieman paremman. Tilavuuksista ei ole standardia. Aloitetaan, tai jatketaan, sivuhuomiolla. Varusteiden maailmassa moni asia on yllättävän epämääräistä. Esimerkiksi reppujen tilavuus. Yksi valmistaja laskee mukaan kaikki ulkotaskut. Toinen mittaa vain pääosaston. Kolmas ehkä täyttää repun pingispalloilla ja katsoo mitä tulee. Lopputulos on, että kahden "30 litran" repun koko voi käytännössä olla aivan eri riippuen siitä, keneltä kysytään. PALS (Kuva luotu tekoälyllä / ChatGPT) Tilavuuden laskemiseen ei ole yhtenäistä standardia, vaikka siltä tuotekuvauksia lukiessa joskus voisi ...

Liukuesteet kengissä - miksi hankin ne liian myöhään

Kuva
Liukuesteet kenkiin ovat yksinkertainen varuste, joka voi tehdä talvisesta retkestä huomattavasti turvallisemman. Itse hankin liukuesteet kenkiini kevättalvella 2024. Päätös syntyi aika konkreettisesta syystä: liukastuin Nuuksiossa pimeällä ja jäisellä polulla pöllöjen kuunteluretkellä. Lumi oli tallautunut kovaksi ja päälle oli tullut suojakelissä ohut jääkerros. Otsalamppu valaisi kapeaa polkua, joka kiilteli hieman epäilyttävästi. Yritin astella varovasti, mutta yhdessä kohdassa oli pieni alamäki, jossa vesi oli virrannut. Liukastuin, kaaduin ja satutin lonkan ja kyynärpään. Mitään ei onneksi mennyt rikki, mutta kotimatkalla mietin, että tällainen kaatuminen olisi ollut täysin vältettävissä. Seuraavana päivänä kävin ostamassa liukuesteet kenkiin. Ensimmäisen käytön jälkeen ihmettelin: miksi en ollut hankkinut näitä jo vuosia sitten? Luultavasti olin pitänyt niitä mielessäni jonkinlaisina vanhusten apuvälineinä, en retkeilyvarusteena. Microspiket - ketjut ja piikit kengän alle Omat l...

Seurataan säätä - ajatuksia retkeilijän olosuhdeantureista

Kuva
Edellisessä postauksessa kirjoitin retkeilijän säätyökaluista yleisemmin. Nyt mennään pykälää syvemmälle. Pienen jaarittelun jälkeen, reilu vuosi sitten hankin kaksi olosuhde-anturia. Päädyin hankkimaan pari  SensorPush:n anturia. Avaan ajatuksiani ja vertaan niitä myös hieman kilpailevaan brändiin. SensorPush on yhdysvaltalainen yritys, joka keskittyy kertomansa mukaan tarkkoihin, pienikokoisiin Bluetooth-antureihin lämpötilan, kosteuden ja ilmanpaineen mittaamiseen. Yritys tunnetaan erityisesti dataloggaavista sensoreistaan ja selkeästä mobiilisovelluksesta, joiden avulla mittaustietoa voi seurata ja analysoida ilman erillistä teknistä osaamista. SensorPushin tuotteita käytetään yleisesti sisäilman, varastojen, kellareiden ja harrastuskohteiden seurantaan - mutta ne soveltuvat mielestäni hyvin myös retkeilyolosuhteiden dokumentointiin. Minulla on ollut käytössä kaksi SensorPush-anturia: SensorPush HTP.xw SensorPush HT.w Anturit paketeissaan Hankin anturit reilu vuosi sitten USA:...

Retkeilijän sääasema rinkassa

Kuva
Ennen retkeilijä katsoi taivaalle. Pilvien suunta, ilman tuoksu, ilta-auringon väri. Niistä pääteltiin säätä, ja esimerkiksi se, tuleeko kylmä yö. Joskus kuunneltiin radiosta säätiedotuksia. Joskus säähavaintoja kirjattiin matkapäiväkirjaan. Nykyisin minulla kulkee ajoittain rinkassa pieni sääasema: lämpötila-, kosteus- ja ilmanpaineanturi, tuulimittari sekä pieni infrapunalämpömittari. Ei isoja laitteita. Ei ammattikalustoa. Mutta sen verran elektroniikkaa, että voi kysyä - miksi? En oikeastaan tiedä. Minusta on mielenkiintoista kerätä tietoa, koska siihen on nykyisin mahdollisuus ja se on verrattain helppoa. Retken jälkeen voin purkaa sääanturin keräämän datan ja käyttää kerättyä tietoa retkipäiväkirjaa laatiessa tai uusia retkiä suunnitellessa. Tuulen mittaaminen antaa osviittaa esimerkiksi teltan paikkaa etsiessä. Lämpömittarilla voin tarkistaa vaikkapa veden lämpötilan. Tuulen mittausta tunturissa (Kuva luotu tekoälyllä / ChatGPT) Kuinka paljon ymmärrys painaa? Kun aloin punnita v...

Mummon keittiöstä - muikkulaatikko juureksilla

Kuva
Tämä ei ole pannukahvia nuotiolla. Tämä on muikkulaatikko, joka vie takaisin nuoruuteni Saimaalle. Olen asunut joitain vuosia Saimaalla saaressa. Nuotanveto tuli myös minulle tutuksi. Siihen aikaan muikkua nousi saaliina vähän. Silloin kun sitä nousi, se oli herkkua. Rantakalaa, savumuikkua ja joskus paistettua muikkua. Nykyisinkin tekee ajoittain mieli muikkua - se vie ajatuksissa myös takaisin mummon luo - lapsuuteen ja nuoruuteen. Mummoni teki uransa sairaalan dieettikeittiössä. Dieettikeittiössä ruuat tehtiin yksilöllisesti. Mummon ruuanlaittofilosofia näkyi myös ruuan tarjoilussa läheisilleen. Ruoka oli usein hyvin ravitsevaa, mutta tarkoitukseensa sopivaa - maitoakin oli aina jääkaapissa vähintään kahta lajia: rasvatonta ja täysmaitoa. Ehkä juuri siksi tämäkin laatikko on ravitseva mutta tasapainoinen. Ei raskas, mutta ei kevytkään. Tarkoitukseensa sopiva. Valmiin laatikon voi koristella tillillä Koska asun kaupunkiasunnossa, savumuikkua on käytännössä mahdoton tehdä. Vaihtoe...

Kun puro kuulostaa puheelta

Kuva
Edellisessä postauksessa kirjoitin siitä, miltä tuntuu olla yksin, mutta ei yksinäinen. Siitä, miten metsä ei tee seuraa, mutta ei myöskään ole tyhjä. Tämä hetki tapahtuu samassa jatkumossa - usein vasta leirissä, kun liike on lakannut ja tekeminen hidastunut. Oletko koskaan vaelluksella ollut yksin, leirissä puron varrella? Olet varmaan puuhastellut siinä omia juttujasi. Ja yht'äkkiä, aivan yllättäen kuulet puheen sorinaa läheltäsi. Keitin sihisee, kädet ovat tekemässä jotain tuttua. Jossain taustalla kuuluu ääni, joka tuntuu hetken ajan siltä kuin jotkut keskustelisivat keskenään, tai joku puhuisi yksin. Ei selvästi, ei sanoina - mutta aivan kuin keskustelu tulisi puron suunnalta. Pysähdyt. Kuuntelet tarkemmin. Ja huomaatkin, että se on vain se soliseva puro. Useimmiten asia jää siihen. Mutta joskus, väsyneenä tai päivän jo painaessa päälle, mieleen ehtii käydä ajatus: vaiko sittenkin…? Havainto ei synny pelkästä äänestä (Kuva luotu tekoälyllä / ChatGPT) Istut puron vieressä pi...