Pannukahvia

Google Play Kirjat on helppo tapa ostaa e-kirjoja. Mutta jos lukulaitteena on esim. Kobo, vastaan tulee nopeasti pieni käytännön ongelma: kirja ei siirrykään laitteeseen suoraan ja noin vain. Tässä kirjoituksessa käyn läpi, miten ostettu kirja saadaan siirrettyä Kobolle luettavaksi. Kobo Libra Colour e-kirjojen lukulaite Taustaa Kun ostat kirjan Google Play Kirjat -palvelusta, se on yleensä suojattu DRM:llä (Digital Rights Management). Kobo taas käyttää omaa ekosysteemiään (Rakuten Kobo), eikä se suoraan ymmärrä Googlen kautta ostettua DRM-suojattua tiedostoa. Toisin sanoen: kirja ei ole "vapaa" epub-tiedosto, et voi kopioida sitä suoraan laitteeseen, vaan tarvitset väliin yhden ohjelman: Adobe Digital Editions in. Adobe Digital Editions (ADE) on ilmainen e-kirjojen lukuohjelma, jota käytetään erityisesti kirjastolainojen ja tekijänoikeussuojattujen (DRM) teosten lukemiseen tietokoneilla ja mobiililaitteilla. Kuinka kirjan saa Kobon e-lukijaan? Ennen kuin aloitat, tarvitset:...

Kävin Salon taidemuseossa katsomassa näyttelyn Poika, joka rakasti lintuja , eli Hannu Hautalan retrospektiivin. Näyttely ei ollut minulle vain katsaus tunnetun luontokuvaajan uraan, vaan myös eräänlainen paluu ja muistutus omaan varhaisempaan katsomisen tapaani. Hautala on ollut yksi niistä kuvaajista, jotka ovat aikanaan innoittaneet minua valokuvauksen pariin. Näyttelyjuliste Salon taidemuseon ulkoseinällä. Luontovalokuvausta 1980-luvulla Lapsuudessani ja nuoruudessani 1980-luvulla luontokuvaus näyttäytyi pitkälti kirjojen, lehtien ja yksittäisten nimien kautta. Hannu Hautalan lisäksi mieleen jäivät erityisesti Jorma Luhta ja Heikki Willamo. Heidän kuvissaan oli jotain sellaista, mikä teki vaikutuksen jo silloin, vaikka en osannut sitä tarkasti sanoittaa. Kuvissa oli läsnäoloa, kärsivällisyyttä ja vakavuutta, joka ei ollut raskasta vaan hiljaista. Niissä luonto ei ollut pelkkä tausta, vaan itse asia. Näin jälkeen päin ajateltuna, niissä ei ollut vain maisema tai eläin kuvattuna, va...

Hyttysistä puhutaan kesävaelluksilla yhtä varmasti kuin säästä. Jossain vaiheessa vaelluksella joku toteaa, että nyt niitä on enemmän kuin eilen . Toinen sanoo, että tämä on vasta alkua . Kolmas väittää tietävänsä, milloin pahin aika tulee . Usein ihmiset pyrkivät suunnittelemaan retket siten, että hyttysiä olisi mahdollisimman vähän. Mutta voiko hyttysten huippua oikeasti ennustaa? Täysin varmasti ei. Silti muutama luonnon rytmi antaa yllättävän hyvän vihjeen siitä, milloin ensimmäiset metsähyttyset ilmestyvät - ja milloin niitä on eniten. Metsähyttynen - retkeilijän ehkäpä tunnetuin seuralainen Kaikkiaan maapallolla hyttysiä on tunnistettu noin 3700 eri lajia. Suomessa elää noin neljäkymmentä hyttyslajia. Suurin osa hyttysistä ei juuri vaivaa ihmistä, mutta retkeilijän kannalta muutama laji on erityisen tuttu. Näitä ovat Suomessa esimerkiksi metsähyttynen ( Aedes communis ), etelässä esiintyvä lehtohyttynen ( Aedes cantans ) ja pohjoisessa tavattava jänkähyttynen ( Aedes hexodontus )...

Ulkoilu- ja varustemaailmassa on muutamia termejä, jotka toistuvat jatkuvasti. Yksi niistä on MOLLE. Sitä näkee reppujen tuotekuvauksissa, taskuissa, liiveissä ja välillä jopa kahvipannun suojapussissa. Mutta kun asiaa katsoo vähän tarkemmin, huomaa että usein puhutaankin oikeastaan PALSista. Ja tässä kohtaa mennään siihen pieneen, mutta kiinnostavaan nippelitietoon, joka tekee varustefriikin päivästä hieman paremman. Tilavuuksista ei ole standardia. Aloitetaan, tai jatketaan, sivuhuomiolla. Varusteiden maailmassa moni asia on yllättävän epämääräistä. Esimerkiksi reppujen tilavuus. Yksi valmistaja laskee mukaan kaikki ulkotaskut. Toinen mittaa vain pääosaston. Kolmas ehkä täyttää repun pingispalloilla ja katsoo mitä tulee. Lopputulos on, että kahden "30 litran" repun koko voi käytännössä olla aivan eri riippuen siitä, keneltä kysytään. PALS (Kuva luotu tekoälyllä / ChatGPT) Tilavuuden laskemiseen ei ole yhtenäistä standardia, vaikka siltä tuotekuvauksia lukiessa joskus voisi ...

Liukuesteet kenkiin ovat yksinkertainen varuste, joka voi tehdä talvisesta retkestä huomattavasti turvallisemman. Itse hankin liukuesteet kenkiini kevättalvella 2024. Päätös syntyi aika konkreettisesta syystä: liukastuin Nuuksiossa pimeällä ja jäisellä polulla pöllöjen kuunteluretkellä. Lumi oli tallautunut kovaksi ja päälle oli tullut suojakelissä ohut jääkerros. Otsalamppu valaisi kapeaa polkua, joka kiilteli hieman epäilyttävästi. Yritin astella varovasti, mutta yhdessä kohdassa oli pieni alamäki, jossa vesi oli virrannut. Liukastuin, kaaduin ja satutin lonkan ja kyynärpään. Mitään ei onneksi mennyt rikki, mutta kotimatkalla mietin, että tällainen kaatuminen olisi ollut täysin vältettävissä. Seuraavana päivänä kävin ostamassa liukuesteet kenkiin. Ensimmäisen käytön jälkeen ihmettelin: miksi en ollut hankkinut näitä jo vuosia sitten? Luultavasti olin pitänyt niitä mielessäni jonkinlaisina vanhusten apuvälineinä, en retkeilyvarusteena. Microspiket - ketjut ja piikit kengän alle Omat l...

Edellisessä postauksessa kirjoitin retkeilijän säätyökaluista yleisemmin. Nyt mennään pykälää syvemmälle. Pienen jaarittelun jälkeen, reilu vuosi sitten hankin kaksi olosuhde-anturia. Päädyin hankkimaan pari  SensorPush:n anturia. Avaan ajatuksiani ja vertaan niitä myös hieman kilpailevaan brändiin. SensorPush on yhdysvaltalainen yritys, joka keskittyy kertomansa mukaan tarkkoihin, pienikokoisiin Bluetooth-antureihin lämpötilan, kosteuden ja ilmanpaineen mittaamiseen. Yritys tunnetaan erityisesti dataloggaavista sensoreistaan ja selkeästä mobiilisovelluksesta, joiden avulla mittaustietoa voi seurata ja analysoida ilman erillistä teknistä osaamista. SensorPushin tuotteita käytetään yleisesti sisäilman, varastojen, kellareiden ja harrastuskohteiden seurantaan - mutta ne soveltuvat mielestäni hyvin myös retkeilyolosuhteiden dokumentointiin. Minulla on ollut käytössä kaksi SensorPush-anturia: SensorPush HTP.xw SensorPush HT.w Anturit paketeissaan Hankin anturit reilu vuosi sitten USA:...