Kun et ole varma, älä tee mitään
Kesä on täällä. Olen viime aikoina taas pohtinut avotuliin liittyvää keskustelua. Erityisesti sitä, kuinka nopeasti keskustelu menee siihen, mikä on juridisesti sallittua ja mikä ei. Suomalaiset rakastavat sääntöjä. Tai ehkä suomalaiset rakastavat enemmän sääntöjen tulkintaa kuin itse sääntöjä.
“Onko tämä nyt lain mukainen avotuli?”
“Saako risukeittimen sytyttää?”
“Entä kynttilä?”
“Onko tässä metsäpalovaroitus vai ruohikkopalovaroitus vai puolikas varoitus?”
"Onko maastopalovaroitus keltaisella vai oranssilla?"
Samaan aikaan metsä palaa yhdestä tupakantumpista.
Ja kyllä — tupakointi ei ole kiellettyä metsäpalovaroituksen aikana. Silti maastopaloja syttyy tupakasta. Ja niistä on tullut myös korvausvastuita. Ei tuli kysy, oliko toiminta juridisesti “avotuli”. Se kysyy lähinnä: syttyikö.
Usein retkeilijällä maalaisjärki onkin parempi työkalu kuin lakikirja.
Mutta kun laki ei yksiselitteisesti kiellä…
Jos et ole täysin varma, älä tee sitä.
Tässä toimii myös se, että kun et tee mitään, et voi tehdä mitään väärinkään.
Ja se on ok.
![]() |
| Eväitä voi nauttia myös ilman tulia |
Retkeily ei ole oikeudenkäynti
Välillä tuntuu, että osa keskustelusta menee siihen, kuinka lähelle rajaa voi mennä ilman että teknisesti rikkoo sääntöä. Oikestaan parempi kysymys kun olisi: Tarvitseeko tätä tehdä juuri nyt?
Se kahvi kyllä valmistuu myöhemminkin, ja myös kevyemmin. Makkaran paistaminen nuotiolla ei ole kansalaisoikeus. Jos olosuhde tuntuu vähänkin epäilyttävältä, helpoin tapa välttää metsäpalo on siis jättää tuli sytyttämättä. Se on yllättävän tehokas menetelmä.
Avotuli vai ei?
Ehkä se onkin väärä kysymys. Olennaisempi kysymys voisi olla:
- voiko tästä syttyä palo
- osaanko arvioida riskin oikein
- pystynkö hallitsemaan tilanteen varmasti
- onko tämä oikeasti tarpeellista juuri nyt
Jos johonkin näistä vastaa epäröiden, päätös on jo käytännössä tehty. Retkeilyn tärkein varuste onkin usein harkinta.

Kommentit
Lähetä kommentti