Kun et ole varma, älä tee mitään

Kesä on täällä. Olen viime aikoina taas pohtinut avotuliin liittyvää keskustelua. Erityisesti sitä, kuinka nopeasti keskustelu menee siihen, mikä on juridisesti sallittua ja mikä ei. Suomalaiset rakastavat sääntöjä. Tai ehkä suomalaiset rakastavat enemmän sääntöjen tulkintaa kuin itse sääntöjä.

“Onko tämä nyt lain mukainen avotuli?”
“Saako risukeittimen sytyttää?”
“Entä kynttilä?”
“Onko tässä metsäpalovaroitus vai ruohikkopalovaroitus vai puolikas varoitus?”
"Onko maastopalovaroitus keltaisella vai oranssilla?"

Samaan aikaan metsä palaa yhdestä tupakantumpista.

Ja kyllä — tupakointi ei ole kiellettyä metsäpalovaroituksen aikana. Silti maastopaloja syttyy tupakasta. Ja niistä on tullut myös korvausvastuita. Ei tuli kysy, oliko toiminta juridisesti “avotuli”. Se kysyy lähinnä: syttyikö.

Usein retkeilijällä maalaisjärki onkin parempi työkalu kuin lakikirja.

Mutta kun laki ei yksiselitteisesti kiellä…

Ehkä laki ei kiellä. Mutta sytyttäjä on aina vastuussa tulestaan.

Tämä tuntuu välillä unohtuvan. Ikään kuin vastuu poistuisi, jos löytyy tarpeeksi pitkä keskusteluketju siitä, onko juuri tämä keitin, risukasa tai viritys teknisesti avotuli vai ei.

Retkeilyssä, kuten muussakin elämässä, on yksi vanha sääntö, joka toimii edelleen hämmästyttävän hyvin:

Jos et ole täysin varma, älä tee sitä.

Se ei ole pelkuruutta. Se on riskienhallintaa.

Tässä toimii myös se, että kun et tee mitään, et voi tehdä mitään väärinkään.

Ja se on ok.

Eväitä voi nauttia myös ilman tulia

Retkeily ei ole oikeudenkäynti

Välillä tuntuu, että osa keskustelusta menee siihen, kuinka lähelle rajaa voi mennä ilman että teknisesti rikkoo sääntöä. Oikestaan parempi kysymys kun olisi: Tarvitseeko tätä tehdä juuri nyt?

Se kahvi kyllä valmistuu myöhemminkin, ja myös kevyemmin. Makkaran paistaminen nuotiolla ei ole kansalaisoikeus. Jos olosuhde tuntuu vähänkin epäilyttävältä, helpoin tapa välttää metsäpalo on siis jättää tuli sytyttämättä. Se on yllättävän tehokas menetelmä.

Avotuli vai ei?

Ehkä se onkin väärä kysymys. Olennaisempi kysymys voisi olla:

• voiko tästä syttyä palo
• osaanko arvioida riskin oikein
• pystynkö hallitsemaan tilanteen varmasti
• onko tämä oikeasti tarpeellista juuri nyt

Jos johonkin näistä vastaa epäröiden, päätös on jo käytännössä tehty. Retkeilyn tärkein varuste onkin usein harkinta.