Saako tähän pystyttää teltan?

Jatkan samaa teemaa, jota aloitin avotuleen liittyvässä postauksessani.

Jokaisenoikeuksista keskusteltaessa huomio kiinnittyy usein listaamiseen mikä on sallittua ja mikä on kiellettyä.

Saako yöpyä autossa? Saako pystyttää teltan tähän? Montako yötä saa olla samalla paikalla?

Olennaisen kysymyksen tulisi kuitenkin ehkä olla: "Aiheuttaako toimintani haittaa tai häiriötä".

Jokaisenoikeudet eivät ole syntyneet tyhjiössä, vaan niiden taustalla on jatkuva tasapainoilu vapauden ja haittojen ehkäisemisen välillä.

Jokaisenoikeudet eivät ole yksi laki eivätkä täydellinen luettelo sallituista ja kielletyistä teoista. Siksi niistä ei myöskään löydy vastausta jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen.

Jokaisenoikeudet määrittelevät pikemminkin puitteet, joiden sisällä jokaisen on itse arvioitava toimintansa vaikutuksia. Sekä ympäristöministeriö että vuonna 2012 julkaistu Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella -julkaisu korostavat, että ratkaisevaa on haitan ja häiriön arviointi, ei pelkkä tekninen sääntöjen noudattaminen.

Telttailu ei ole pelkkä juridinen kysymys

Jokaisenoikeuksien perusteella luonnossa saa oleskella ja yöpyä tilapäisesti siellä, missä liikkuminenkin on sallittua, kunhan siitä ei aiheudu vähäistä suurempaa haittaa maanomistajalle tai ympäristölle. Kotirauhan suojaamat alueet ovat asia erikseen.

Oleellinen kysymys onkin, mitä vähäistä suurempi haitta käytännössä tarkoittaa.

Laki ei voi antaa metrimäärää jokaiselle tilanteelle.

Sadan metrin päässä talosta oleva teltta voi olla täysin ongelmaton yhdessä paikassa ja häiritsevä toisessa. Aukealla pellon reunassa näkyvä teltta herättää helposti enemmän huomiota kuin vastaava teltta metsän suojassa.

Haitan arviointi kuuluu retkeilijälle

Tämä on mielestäni se kohta, joka keskusteluissa usein unohtuu.

Jokaisenoikeudella leiriytyvän vastuulla on itse arvioida, milloin haitan tai häiriön riski kasvaa niin suureksi, että asiasta on sovittava maanomistajan kanssa. Leirintää koskevia rajoituksia ei voida määritellä yksiselitteisesti etukäteen, mutta vahingon riski kasvaa yleensä leiriytymisen keston myötä.

Jos joudun kysymään itseltäni:

• näkyykö teltta suoraan pihapiiriin?
• estänkö alueen muuta käyttöä?
• jääkö paikasta vaikutelma pysyvästä leiristä?
• aiheutuuko melua tai muuta häiriötä?

olen jo oikeiden kysymysten äärellä.

Telttapaikka illalla.
Usein riittää, että valitsee paikan harkiten.

Leiriytymisen ja asumisen ero

Yksi yö teltassa on yleensä helppo ymmärtää tilapäiseksi oleskeluksi.

Mutta jos paikalle kertyy useita telttoja, varusteita, katoksia, varastointia tai muuta pysyvyyttä muistuttavaa toimintaa, ollaan nopeasti tilanteessa, jossa puhutaan enemmän leiristä kuin yöpymisestä. Tällaiset tapaukset ovat myös niitä, jotka saattavat nousta otsikoihin.

Keskustelu leiriytymisestä ei ole uusi ilmiö.

Leiriytymisen suhteen nykyinen ajatus jokaisenoikeuksista perustuu pitkälti siihen, että ihmiset osaavat itse arvioida toimintansa vaikutuksia. Aikaisemmin yhteiskunta suhtautui liikkuvaan elämäntapaan huomattavasti epäluuloisemmin. Irtolaisuus oli viranomaisten valvonnan kohteena, ja kunnilla oli mahdollisuus rajoittaa leiriytymistä järjestyssäännöillään. Taustalla oli osittain pelko pysyvien tai puolipysyvien leirien syntymisestä.

Mielenkiintoista on, että kun 2010–2011 valmisteltiin järjestyslain muutosta koskien myös leiriytymistä, hallituksen esityksessä perusteltiin sitä nimenomaan sillä, että haluttiin estää leiriytymiseen soveltumattomille alueille syntyviä suurempia leirejä ja epävirallisia asutuksia. Taustalla oli tuolloin keskustelu kerjäläisleireistä, mutta perusteluissa mainittiin myös ympäristöhaitat, roskaantuminen, turvallisuus ja yleinen järjestys. Tätä muutosta ei koskaan järjestyslakiin viety. Huomionarvoista onkin, että keskustelun kohteena eivät olleet yksittäiset retkeilijät, vaan suuremmat leirit ja niihin liittyvät haitat. Nykyisinkin poliisilla on toimivaltuuksia puuttua tilanteisiin, joissa leiriytymisestä aiheutuu huomattavaa häiriötä, vaaraa tai kotirauhan loukkaamista (Poliisilaki 872/2011, 2 luku 5 § ja 10 §).

Kansallispuisto ei muuta vastuuta

Luontoon.fi-palvelu muistuttaa, että kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla voi olla omia järjestyssääntöjä ja leiriytymisrajoituksia. Siksi pelkkä jokaisenoikeuksien tunteminen ei aina riitä.

Mutta silloinkin sama perusajatus säilyy: luonnossa liikkuminen perustuu siihen, ettei toiminnasta aiheudu haittaa luonnolle, muille ihmisille tai maanomistajalle.

Telttapaikka aamulla.

Lopuksi

Jokaisenoikeudet antavat paljon vapautta, mutta samalla ne jättävät vastuun pitkälti käyttäjälleen. Juuri siksi ne toimivat niin hyvin – ainakin silloin, kun muistamme pohtia toimintamme vaikutuksia myös muiden näkökulmasta.

Niin, ja vielä siihen kysymykseen, saako autossa yöpyä.

Tottahan toki saa. Ainakin silloin, kun siitä ei aiheudu haittaa tai häiriötä ja auto on pysäköity sääntöjen mukaisesti.

Mutta ehkä tärkeämpi kysymys on edelleen sama: aiheutuuko toiminnasta haittaa tai häiriötä?

Usein vastaus siihen löytyy nopeammin kuin yksikään lakikirja.