Hammerfest – "maailman pohjoisimman" kaupungin tunnelmaa
Finnmark on tullut minulle viime vuosina tutuksi vaelluksilta. Tänä kesänä päätimme kuitenkin kiertää sen autolla. Pitkien ajopäivien vastapainoksi halusimme viettää pari yötä Hammerfestissa – kaupungissa, jossa olin käynyt myös vuonna 2019.
Hammerfest on markkinoinut itseään maailman pohjoisimpana kaupunkina, mutta naapurissa sijaitseva Honningsvåg esittää täsmälleen saman väitteen. Se, onko Hammerfest maailman pohjoisin kaupunki, riippuu oikeastaan siitä, mitä kaupungilla tarkoitetaan. Kiistan taustalla ei olekaan oikeastaan maantiede, vaan lainsäädäntö ja kieli. Norjan kielessä sama sana, by, tarkoittaa sekä kaupunkia että taajamaa. Honningsvåg kyllä sijaitsee Hammerfestiä pohjoisempana, mutta siellä on alle 5 000 asukasta. Vuoden 1997 lain mukaan uusi kaupunki voidaan perustaa vain kunnan alueelle, jossa on vähintään 5 000 asukasta. Honningsvåg sai kuitenkin kaupunkioikeudet jo ennen lain voimaantuloa, joten se säilytti asemansa. Hammerfest mainostaakin itseään englanniksi: "Hammerfest is the world's northernmost city with more than 10,000 inhabitants." Jos mukaan laskettaisiin myös Huippuvuorten Longyearbyen, olisi se sijaintinsa puolesta selvästi pohjoisin. Useimmiten vertailu rajataan kuitenkin Manner-Norjan kaupunkeihin, jolloin kiista käydään lähinnä Hammerfestin ja Honningsvågin välillä. Jos sellaista edes tosiasiassa käydään.
 |
| Kuuluisat "Hammerfest letters" satamassa |
Hammerfestin historia ulottuu paljon kauemmas kuin itse kaupungin historia. Alueelta on löydetty kivikautisia hautapaikkoja, ja vuonon suojaisa sijainti houkutteli ihmisiä sinne jo tuhansia vuosia sitten. Kalastus ja arktisten alueiden pyynti tekivät paikasta tärkeän kauan ennen kuin Tanskan ja Norjan kuningas Kristian VII myönsi Hammerfestille kaupunkioikeudet vuonna 1789.
Kaupungin historiaan kuuluu kuitenkin myös poikkeuksellisen paljon tuhoa. Vuonna 1890 suuri tulipalo hävitti lähes koko Hammerfestin keskustan. Reilut viisikymmentä vuotta myöhemmin kaupunki koki vielä pahemman kohtalon, kun vetäytyvät saksalaisjoukot polttivat sen lähes maan tasalle syksyllä 1944 osana poltetun maan taktiikkaa. Nykyinen Hammerfest onkin pitkälti sodan jälkeen uudelleen rakennettu kaupunki.
Pohjois-Norjan tavoin myös Hammerfestissa näkyvät luterilaiset perinteet, mutta samalla alueella elävät rinnakkain norjalainen, saamelainen ja kveeniläinen kulttuuriperintö. Se näkyy historiassa, paikannimissä ja käsittääkseni osin myös seurakuntaelämässä.
Kun Hammerfestissa kävelee tänään, on hyvä muistaa, että suuri osa rakennuksista on sodanjälkeistä jälleenrakennusta.
Saapuminen Hammerfestiin
Hammerfest sijaitsee Kvaløyn saarella ja sinne ajetaan Kvalsundbruaa eli Valasnuoran siltaa pitkin. Sillan jälkeen tie nro 94 kulkee pääasiassa rantaviivaa mukaillen. Matkan varrella on kaksi tunnelia. Tunnelit ovat sen verran leveitä, ja niissä on 50 km/h rajoitus, että niissä on turvallisen tuntuista ajaa.
 |
| Kvalsundbrua vuonna 2019 |
Hammerfestiin johtavaa tietä 94 on uusittu Kvaløylla lähiaikoina aika paljon. Tie onkin hyvässä kunnossa, sekä mielestäni oikein hyvä ajaa. Majoituimme Thon-hotellissa. Auto oli helppoa pysäköidä Kirkeparken pysäköintitaloon, josta oli reilun 300 metrin - viiden minuutin kävelymatka hotellille. Viisi tuntia vajaan kaksi vuorokautta pysäköinti maksoi vajaan 40 euroa. Hotellista ei sen enempää, mutta mainittava erittäin hyvä aamiainen, joka sisälsi myös tuoretta ja savustettua kalaa, sekä munakokkelin ja keitettyjen kanamunien lisäksi paistettua kananmunaa.
Mitä tehdä Hammerfestissa?
Jaan tässä kolme itselleni mieliinpainuvinta asiaa, jotka Hammerfestissa tuli tehtyä muun normaalin häröilyn ja oleilun lisäksi. Kaikki on suhteellisen helposti saavutettavia, ja vievät aikaa halutessaan vain tunnin, parin verran.
Gjenreisningsmuseet eli jälleenrakennusmuseo
Jälleenrakennusmuseo sijaitsee aivan Hammerfestin keskustan tuntumassa osoitteessa Kirkengata 19.
 |
| Gjenreisningsmuseet ulkoa |
Museo keskittyy Finnmarkin ja Pohjois-Tromsin alueen jälleenrakentamiseen toisen maailmansodan jälkeen. Pääsylippu museoon maksoi noin 10 euroa. Päänäyttely sisältää vapaasti suomennettuna seuraavat osiot:
- Arktinen kivikausi
- Monikulttuuriset ihmiset
- Sodan dramaattinen loppu
- Pakkoevakuointi
- Kaikki samassa veneessä, pakolaiset omassa maassaan
- Jälleenrakennus 1945–1960
- Suurin muutos?
Museo oli mielestäni ihan käymisen arvoinen paikka ja avasi hyvin alueen historiaa. Museossa on näköalatorni, josta on näkymät kaupungin kattojen ylle.
 |
| Näkymä Gjenreisningsmuseetin näköalatornista kirkolle päin |
Sikk-sakk veien
Sikk-sakk veien eli siksak-tie lähtee aivan keskustan tuntumasta ja nousee ylös Salen-tunturille lähtien Strogatalta. Sikk-sakk veienille on rakennettu osittain rappuset, joten polku on helposti kuljettavissa, jos vain kuntoa riittää. Tunturin päälle pääsee myös autolla, kiertämällä Idrettsveien - Skaidiveien - Turistveien kautta.
Sikk-sakk veien on ollut alunperin elinten tekemä polku, mutta se on tehty tieksi jo 1893. Tie päättyy Larsenin linjaan, joka on toisen maailmansodan aikainen ilmapuolustusasema. Ylhäältä on hieno näköala kaupungin ylle. Tien päässä on myös penkki sekä eväspaikka. Tiellä ei ole talvikunnossapitoa, joten talvisin sitä ei voi kulkea.
 |
| Näkymä Salen-tunturilta Sikk-sakk veienin päästä |
Lentoliikenteen bongaus
Lentoliikennettä Hammerfestissa on jonkun verran. Pääasiassa lentoliikenne on sisäisiä Widerøen reittilentoja, mutta lentoasema ei ole pelkästään reittilentojen kenttä. Kentällä toimii myös Bristow, yksi maailman suurimmista offshore-helikopterioperaattoreista. Sen punavalkoiset helikopterit kuljettavat päivittäin työntekijöitä Barentsinmeren öljy- ja kaasulautoille sekä takaisin mantereelle. Lentomatkat voivat kestää useita tunteja, joten käytössä ovat suuret Sikorsky S-92 helikopterit. Alla on video, jossa helikopteri lähtee lentoon kentältä.
Lentoliikennettä voi helpoiten bongata joko Vardfjelletilla tai Storfjelletilla. Lentokentän pohjoispuolella on parkkipaikka, johon auton voi jättää. Tuntureille vievä polku on helppokulkuinen. Mukaan voi ottaa vaikka eväät; koskaan ei voi tietää tarkalleen lentoaikoja.
Kentällä saattaa bongata myös muita koneita, jos bongarin tuuri käy. Katseluni aikana kentällä kävi myös Norjan ilma-ambulanssikone Beechcraft King Air 250. Keltainen kone asematasolla ambulansseineen muistutti hyvin siitä, kuinka tärkeä osa lentoliikenne on Pohjois-Norjan terveydenhuoltoa.
 |
| Sairaankuljetuskone laskeutumassa kentälle |
Ruokailu
Hammerfestissa tuli myös testattua kaksi hyvin erilaista ruokapaikkaa. Tulopäivänä lounaan söimme Sweet Fantasyssa, jossa valintani oli kanasandwich raskalaisten perunoiden kera. Se oli juuri sitä, mitä pitkän ajomatkan tai ulkoilun jälkeen kaipaa; reilu annos ilman turhaa hienostelua.
Täyden päivän alkuillasta suuntasimme Freshiin. Hammerfestiin tullessa kala tuntui luontevalta valinnalta, joten päädyin fish & chipsiin. Annos oli ihan onnistunut: rapeaksi paistettua kalaa, reilusti perunoita ja raikas remouladekastike. Se ei ehkä ollut elämäni paras fish & chips, mutta hyvää, tuoretta kalaa paikassa, jossa meri on läsnä kaikkialla. Yleisesti Hammerfestissa hieman yllättää, että paikallisella tavalla valmistettua kalaruokaa vaikuttaa olevan vähän tarjolla ravintoloissa.
Ruoka ei ehkä ole Hammerfestin suurin vetonaula, mutta nälkä ei siellä jää. Molemmista testaamistamme ravintoloista jäi positiivinen kuva, vaikka edelleen hieman ihmettelen, kuinka vähän paikallisia kalaruokia satamakaupungin ravintoloista löytyi. Varovaisesti arvioiden kummankin ruokapaikan google-arvostelut vaikuttivat pitävän hyvin paikkaansa hyvässä mielessä.
Kommentit
Lähetä kommentti