Lindströminpihvi (ja ajatuksia biff à la Lindstrømistä)

Edellisessä kirjoituksessa esittelin Hammerfestia matkakohteena. Yksi kaupungin kiinnostavimmista tarinoista ansaitsee kuitenkin oman kirjoituksensa. Se alkaa satamasta, kulkee vanhan laivan, patsaan ja museon kautta ja päättyy lopulta omalle ruokapöydälleni.

Adolf Henrik Lindstrømin patsas Hammerfestin satamassa, taustalla M/S Gamle Mårøy

Lindströmin pihvin alkuperästä löytyy ainakin kaksi yleisesti tunnettua tarinaa. Toisen mukaan ruokalajin loi 1800-luvulla tukholmalainen Maria Kristiina Lindström. Toisen mukaan sen taustalla oli pietarilaissyntyinen suomalainen luutnantti Henrik Lindström, joka tilasi ravintolassa omalla tavallaan valmistetun pihvin. Kumpaakaan tarinaa ei kuitenkaan voida pitää täysin kiistattomana. Hammerfestissa törmäsin vielä kolmanteen näkökulmaan, joka sai minut selvittelemään asiaa hieman tarkemmin.

Hammerfestissa huomioni kiinnittyi ensin vanhaan Mårøy-alukseen. M/S Gamle Mårøy on Hammerfestin vanhimpia säilyneitä työaluksia. Sen tarina on lopulta melko yksinkertainen, mutta juuri sellaiset alukset kertovat siitä arjesta, jonka varaan pohjoiset rannikkokaupungit rakennettiin. Satamassa se johdatti minut myös seuraavan löydön äärelle – Adolf Henrik Lindstrømin patsaalle. Kuka oli tämä mies, jolle oli pystytetty muistomerkki keskelle maailman pohjoisimpiin lukeutuvaa kaupunkia?

M/S Gamle Mårøy

Tutkiskelun perusteella sain selville, että kyseessä oli Hammerfestissa syntynyt Adolf Henrik Lindstrøm – polarkokki, joka huolehti muun muassa Fridtjof Nansenin, Otto Sverdrupin ja Roald Amundsenin retkikuntien ruokahuollosta. Minulle tämä oli uutta. Nansen, Sverdrup ja Amundsen toki olivat jo tuttuja, mutta heidän kokkinsa ei. Muistomerkki on tässä valossa helppo ymmärtää: naparetkillä hyvä ruoka ei ollut pelkkää mukavuutta, vaan sillä oli suuri merkitys sekä jaksamisen että mielialan kannalta kuukausia kestävillä tutkimusmatkoilla.

Vierailin myös Royal and Ancient Polar Bear Society -museossa, jossa Lindstrømin yhteydessä mainittiin hänen kuuluisa Biff à la Lindstrøm. Se herätti uteliaisuuteni entisestään. Oliko meidän tuntemamme Lindströmin pihvi todella saanut nimensä juuri tästä miehestä?

Polarkokki Adolf Henrik Lindstrøm King Williamin saarella syksyllä 1904 kalasaaliin kanssa. Kuva: Norjan kansalliskirjasto.

Selvittelin tätäkin asiaa. Kysymykseen ei löydy aivan yksiselitteistä vastausta. Useimmat ruokahistorioitsijat ajoittavat Biff à la Lindströmin synnyn jo 1800-luvulle, mahdollisesti Ruotsiin tai Pietariin, joten ruokalaji näyttäisi olevan Adolf Henrik Lindstrømiä vanhempi.

Toisaalta Hammerfestissa yhteys häneen elää edelleen vahvana, eikä syyttä. Jos samoja ruokia valmistettiin vuosien ajan naparetkillä, myös Biff à la Lindstrømistä tuli väistämättä osa Lindstrømin omaa tarinaa. Oli hänen reseptinsä mikä tahansa. On myös tavallaan kutkuttavaa, että joissakin lähteissä korostetaan hänen huumorintajuaan ja tarinankerrontakykyään. Ehkä juuri siksi mieleeni jäi yksi ajatus: naparetkillä syötiin väistämättä myös jääkarhun lihaa. Voisiko Biff à la Lindstrømin happamuus ja makeus olla peräisin tarpeesta tasapainottaa voimakasta riistan makua – vai onko kyse vain hyvästä tarinasta? Varmaa vastausta en löytänyt, mutta ajatus jäi kutkuttamaan.

Niinpä päätin tehdä oman versioni Lindströmin pihvistä – tai pitäisikö tässä kohtaa sanoa Biff à la Lindstrøm? En väitä sen olevan alkuperäinen, mutta Hammerfestin jälkeen se tuntui oikealta tavalta jatkaa tarinaa.

Valmis annos

Oma versioni Lindströmin pihveistä

En lähtenyt tekemään mahdollisimman modernia tulkintaa, vaan pikemminkin sellaista, jonka voisi kuvitella sopivan myös sata vuotta vanhaan pohjoismaiseen keittiöön – ja ehkä myös Lindstrømin kapyysiin.

Pihvit valmistuivat naudan 17 % jauhelihasta. Mukaan tuli etikkapunajuurta, sipulia, kapriksia ja keitettyä uuden sadon siikliä. Pihvit ruskistin ensin lettupannulla, jotta niihin syntyi mahdollisimman tasainen paistopinta, ja kypsensin loppuun uunissa.

Lisukkeeksi paistoin loput siiklit rapeiksi voissa. Annoksen viimeistelivät paistettu kananmuna, suolakurkku, puolukkahillo ja kaprikset. Lisänä oli kotikaljaa.

Yksinkertainen ruoka, mutta syystäkin klassikko. Tästä tulee neljälle hengelle.

Biff à la Lindstrøm

Ainekset

(4 annosta, 8 pientä pihviä)

• 400 g naudan jauhelihaa (17 %)
• 1 keskikokoinen sipuli (n. 80 g), hienonnettuna
• 1 keitetty kiinteä peruna (n. 90 g), noin 5 mm kuutioina
• 2 etikkapunajuurta (n. 80 g), pieninä kuutioina
• 2 rkl kapriksia (n. 20 g), karkeasti hienonnettuna
• 2 kananmunan keltuaista
• 1 rkl punajuurilientä (15 ml)
• 1 tl suolaa (5 g)
• ½ tl vastajauhettua valkopippuria
• noin 1 rkl voita paistamiseen
• noin 1 rkl rypsiöljyä paistamiseen

Valmistus

1. Keitä noin 500 g kiinteitä perunoita juuri ja juuri kypsiksi. Anna jäähtyä. Leikkaa yksi peruna (noin 90 g) pieniksi kuutioiksi pihvimassaan. Lohko tai puolita loput tarjoilua varten.
2. Hienonna sipuli, punajuuret ja kaprikset.
3. Sekoita kulhossa jauheliha, sipuli, perunakuutiot, punajuuri, kaprikset, keltuaiset, punajuuriliemi, suola ja valkopippuri.
4. Sekoita massa vain sen verran, että ainekset juuri yhdistyvät.
5. Jaa massa kahdeksaan yhtä suureen osaan ja muotoile noin 1½ cm paksuiksi pihveiksi.
6. Kuumenna lettupannu keskilämmölle. Lisää jokaiseen syvennykseen hieman voita ja öljyä. Paista pihveihin kaunis paistopinta, noin 1½–2 minuuttia per puoli.
7. Siirrä pihvit uunivuokaan tai pellille ja kypsennä 150 °C:ssa noin 8–10 minuuttia, kunnes pihvit ovat juuri kypsiä (sisälämpö noin 68–70 °C).
8. Paista sillä välin keitetyt perunat voissa ja öljyssä kullanruskeiksi. Paista myös kananmunat.
9. Tarjoile kaksi pihviä annosta kohden paistettujen perunoiden, paistetun kananmunan ja suolakurkkujen kanssa.

Jos Hammerfestista jäi minulle muistoksi yksi maku, se oli tämä.