Kesälomaa kairassa – Kemihaaran erämaa

Kävin kesälomalla Kemihaaran erämaassa. Minulla on ollut itse asiassa jo pidemmän aikaa ajatuksena, että kävisin Uittipiekalla saunomassa. Tänä vuonna tämä toteutui. Kerron tässä hieman siitä, millaisena erämaa minulle näyttäytyi. Mitään varsinaista vaelluskertomusta reitteineen en kirjoita, koska reissu oli käytännössä poluttomalla kairalla kävelemistä ja alla oli jo viikon roadtrip Pohjois-Norjassa.

Metsähallituksen Luontopalvelut kuvailee Kemihaaran erämaata seuraavasti:

Kemihaaran erämaa-alueella Savukosken alkuvoimainen luonto on läsnä joka askeleella tai suksenvedolla. Maisemassa vuorottelevat tunturit ja vaarat, laajat aapasuot ja männikkömaat sekä kuusikoiden katveessa villeinä kiemurtelevat purot ja joet. Hiljainen ja reititön erämaa soveltuu kohteeksi kokeneelle ja hyvin varustautuneelle eränkävijälle.

Tiesin, että Kemihaaran erämaa on muun läheisen alueen - itäkairan lailla - suurelta osin rakkaa ja suota. Upottavaa kangasmaastoa. Sitä se myös tarjosi. Toisaalta tämä antaa myös jo lupauksen siitä, että kairassa saa kulkea rauhassa, ilman ihmisvilinää. Ensimmäistäkään ihmistä en matkalla tavannut. Oli heinäkuun puoliväli. Olisi voinut odottaa, että räkkä olisi ollut kova. Mutta ei ollut. Hyvin rauhassa sai kulkea myös lentävien otusten suhteen. Jopa yllättävän hyvin. Jalkineiksi päätin valita normaalista poiketen kumisaappaat; Nokian Finnjagdit. Valinta oli täydellinen muuten, paitsi että jalkojani olisin voinut ehkä totuttaa kumppareihin pidemmän aikaa. Minulla oli myös ajatuksena ottaa Korvatunturin kalastuslupa; ehkä uittaa viehettä ja heittokohon jatkona olevaa perhoa. Sorvortanjoessahan voisi olla puronieriää, joka haitallisena vieraslajina tulisi kalastaa pois. Jätin tämän kalastusajatuksen kuitenkin toiseen kertaan. Joitain kilometrejä kuljin Kemijoen vartta Kemihaarasta alkaen alavirtaan. Matkalla en nähnyt myöskään ensimmäistäkään kalastajaa. Kalastamisen suhteen sellainen huomio, että lupien kanssa tulee olla tarkkana. Latvavesillä suurimmassa osaa ei saa kalastaa ollenkaan, sekä mm. Kemihaarasta alkaen pitkälle alavirtaan kalastaminen on sallittua vain perinteisin perhokalastusvälinein.

Reissuni Kemihaaran erämaahan alkoi siis Kemihaaran pysäköintialueelta. Ajatuksenani oli yöpyä ensimmäinen yö jossain Ätimysojan ja Kemijoen haaran lähettyvillä. Olin kuitenkin pysäköintialueella vasta lähellä puolta yötä, joten päätin vain lähteä kävelemään Kemijokivartta alavirtaan joen itäpuolta pitkin. Otin tässä pienen riskin, koska en voinut olla ollenkaan varma, kuinka saan kahlattua Kemijoen yli. Riskinähän oli, että joutuisin kävelemään takaisin ja etsimään ylityspaikan jostain Kemihaaran varrelta.

Olin kävellyt jo useampia tunteja Kemijoen vartta alavirtaan, kun ajattelin, että tässä voisi jo lepäillä pidemmän aikaa. Löysin mielestäni ihan hyvän suvantokohdan ylitystä silmällä pitäen. Tämän vierellä olevalle niitylle pystytin teltan. Ajattelin, että nukun ja aamulla virkeillä silmillä katselen ylityspaikan ja lähden syvemmälle erämaahan.

Teltta Kemijoen varrella

Hyvin nukuttuani, tein aamiaisen ja kävin katselemassa jokea. Hieman ylitys jännitti, mutta päätin saman tien käydä kokeilemassa joen yli kahlaamista ilman varusteita. Joki virtasi noin 20-30 metriä leveänä. Virtaus ei ollut mitenkään voimakas ja vettä oli syvimmillään nivusiin saakka. Tulin johtopäätökseen, että tämä on hyvä ja tästä on turvallista ylittää joki. Palasin teltalle ja valmistaisin ja nauttisin lounaan vielä ennen joen ylitystä.

Lounaan nautittuani ja tavarat rinkkaan pakattuani, lähdin ylittämään jokea aiemmin katsomaltani paikalta. Joen ylitys meni oikein hyvin. Koska päivä oli suhteellisen lämmin, otin vielä pienen pikaisen kylvyn, ennen kuin puin vaatteet päälle ja olin valmis erämaahan. Jo tässä kohtaa kiitin luontoa siitä, että hyttysiä oli yllättävän vähän. Ehkä juuri nimeksi. Lähdin siis suuntana Uittipiekan tupa.

Sorvortanjokea

Mitään polkua ei ollut. Olin varautunut jo reittiä suunnitellessani, että eteneminen ei tule olemaan mitenkään nopeaa; upottavaa kangasta, rakkaa ja suota. Aina oli mietittävä kahden väliltä; kiertääkö suo vaiko rakka. Soiden puolesta ei liputtanut se, että hillat eivät olleet vielä kypsiä. Rakassa kävelyä rajoitti kumisaappaat. Nautin kuitenkin maisemista, joten kulkeminenkin tuntui mukavalta; joskin raskaalta. Havaitsin matkalla myös mm. pohjantikan. Ja kuten sitten aina; niin nytkin määränpään saavutin. Uittipiekan tuvalla ei ollut ketään, eikä siellä tupakirjan mukaan ollut vähään aikaan ketään ollutkaan. Tutustuin pikaisesti ympäristöön, ravitsin itseäni ja kävin tuvan laverille maaten. Nukahdin.

Uittipiekan tupaa

Heräsin tuvalla ikkunasta sisään paistavaan auringonvaloon. Sisällä oli miellyttävän viileää, eikä häiritseviä hyönteisiäkään ollut.

Lämmitin saunan. Tämän takiahan tänne olin alun perin halunnut. Saunoin.

Uittipiekan sauna ulkoa

Saunan jälkeen valmistin ruokaa. Ruokana oli itse kehittelemääni peruna-jauhelihavuokaa. On pakko sanoa, että ruoka oli yksi parhaista ruoista, joita olen tehnyt. Tämän lisäksi nautin juomajauheesta valmistettua appelsiini-Darinaa. Ruoan jälkeen kävin pitkälleni, eikä ollut helppo nousta ylös jatkaakseen matkaa. Nousin kuitenkin ja pakkasin.

Siitä Uittipiekan tuvalta kun lähdetään sinne pohjoiseen, koilliseen. Siinä menee heikko polku, joka häviää. Lähdin siis polkua pitkin. Pääsin yli Sorvortanjoesta. Suunnaksi tuli noin Ätimysaapa.

Siellä jossain oli lähde. Jäin siinä miettimään. Jos laskisin siitä kaarnalaivan, eikä se jäisi koskaan kiinni mihinkään. Vaan laskisi vapaana. Se kaarnalaiva saavuttaisi Perämeren noin 65 vuorokauden kuluttua. Jos se siis kulkisi koko matkan vapaana. Tällaista mietiskelyä on hyvä harjoittaa erämaavaelluksilla, koska silloin voi varmistaa olevansa tässä maailmassa.

Lähde Kemijoen latvoilla

Tein tällä vaelluksella myös ehkä pahimman virheen, jonka retkeilijä voi tehdä. Jätin sekä kartan että kompassin taukopaikalle. Tähän selvennös. Kompassisuunnalla mennessäni, minulla on kompassi sidottu vasemman käden ranteeseen. Karttaa kannan joko oikeassa tai vasemmassa kädessä; kartan saatan myös työntää vasempaan etureisitaskuun. Minulla on tapana noin yleisesti suunnistaa maaston mukaan, ja hyvin harvoin suunnistan suoraan ja täysin pisteestä pisteeseen kartalla ja kompassilla. Onni onnettomuudessa nyt olikin, että pidin tauon puron varrella, josta olikin tarkoitus jatkaa puroa pitkin. Olin kävellyt jo noin kilometrin; parikymmentä minuuttia, kun huomasin unohtaneeni suunnistusvälineet edelliselle taukopaikalle. Onneksi ne olivat siellä ja matka saattoi jatkua.

Kaatunut kelo matkan varrella

Jossain vaiheessa ryhdyin pohtimaan yöpymispaikkaa. Löysinkin hyvän yöpymispaikan. Samalla paikalla oli jo joskus jotkut muut leiriytyneet. Paikalle oli jäänyt jälkiä louteesta ja nuotiosta. Pystytin teltan, ja valmistin illallisen risukeittimellä.

Vedenkeittoa risukeittimellä

Nukuin aamulla pitkään. Olin jättänyt teltasta liepeen ylös, joten aamu valkeni kirkkaana. Söin hitaan aamiaisen ja lähdin jatkamaan matkaa.

Ihastelin matkan varrella näkemääni metsikköä. Kaatuneita keloja. Siellä täällä näkyi metsäpalojen jälkiä. Metsä oli kaikkinensa kuitenkin vanhaa. Metsää saartoi siellä täällä sekä rakka että suot. Saavuin jossain vaiheessa Ätimyskurun lähelle. Siellä törmäsin myös lähteeseen, jota ei ole merkitty edes karttaan. Täytin vesivarastoni lähteestä ja lähdin kapuamaan Ätimysvaaran rinnettä viistosti ylös päin. Muistin jossain vaiheessa, että yötön yö päättyy niillä leveysasteilla. Minulla oli vettä riittävästi, joten päätin jäädä lepäämään Ätimysvaaralle lähelle huippua. Oli todella kaunis ja lähes pilvetön yö. Aurinko laski Saariselän tuntureiden taakse vain reiluksi kymmeneksi minuutiksi. Ihailin maisemia ja ajattelin elämää, muistelin ihmisiä. Jopa vähän herkistyin.

Auringonlasku Ätimysvaaralla

Jossain vaiheessa päätin jatkaa matkaa. Otin suunnakseni Jonnanmaan. Siinä matkalla pohdin, kuka tämä Jonna oli ollut. Mustikoita poimiessani pohdin, oliko Jonna ollut kuuluisa mustikkapiirakastaan. Tähän en vastausta saanut. Tällainen ajatus kuitenkin päähäni tuli. Aamuyön valo siivilöityi puiden läpi. Harvat linnut pitivät omaa konserttiaan. Lintuina siellä lauleskelivat ainakin pohjansirkku, peukaloinen, vihervarpunen ja järripeippo. Punarinta ja punakylkirastas. Kompassin mukaan kuljin lähestulkoon itää kohti. Elämä tuntui elämisen arvoiselta.

Kemijokea

Saavutin Kemijoen. Ylitin Kemijoen. Virtaus oli taas heikko. Vettä oli puoleen reiteen. Heti ylityksen jälkeen törmäsin otson jätöksiin. Voisi sanoa, että höyryäviin. Askeleet olivat vieneet kasteen ruohikosta. Emme nähneet. Tai ainakaan minä en nähnyt. Se saattoi nähdä minut. Jatkoin siitä matkaa pysäköintialueelle. Nousin autoon ja ajoin pois. Tai pois. Ajoin Kuusamoon katsomaan jalkapallon MM-kisojen finaaliottelun. Nukahdin jossain siinä toisen puoliajan alussa.