Oodi rauduskoivulle
Sulje hetkeksi silmäsi. Kuvittele suomalainen kesäpäivä. Aurinko siivilöityy lehvästön läpi, ja kevyt tuuli saa oksat liikkumaan. Edessäsi seisoo valkorunkoinen rauduskoivu, jonka tuohessa mustat viirut kirjoittavat omaa tarinaansa. Näetkö sen? Tämä kirjoitus ei tarvitse kuvaa. Sinulla on sellainen jo mielessäsi. Rauduskoivu on niin tavallinen näky suomalaisessa mielenmaisemassa, että sen merkitystä tulee harvoin ajatelleeksi. Koivu on kulkenut suomalaisten rinnalla vuosisatoja. Se on lämmittänyt tupia, antanut aineksia työkaluihin, astioihin ja jalkineisiin sekä tarjonnut saunojalle vastan. Keväällä siitä on valutettu mahlaa, kesällä sen varjossa on levähdetty ja talvella sen haloilla lämmitetty. Eränkäynnissä koivulla on erityinen sijansa. Sen tuohi on yksi pohjoisen luonnon käyttökelpoisimmista materiaaleista. Se hylkii vettä, taipuu monenlaiseen käyttöön ja syttyy helposti palamaan. Eikä kyse ole sattumasta, vaan kemiasta ja rakenteesta. Koivu ei ole kehittänyt näitä ominaisuuksia ...