Oodi rauduskoivulle
Sulje hetkeksi silmäsi. Kuvittele suomalainen kesäpäivä. Aurinko siivilöityy lehvästön läpi, ja kevyt tuuli saa oksat liikkumaan. Edessäsi seisoo valkorunkoinen rauduskoivu, jonka tuohessa mustat viirut kirjoittavat omaa tarinaansa.
Näetkö sen?
Tämä kirjoitus ei tarvitse kuvaa. Sinulla on sellainen jo mielessäsi.
Rauduskoivu on niin tavallinen näky suomalaisessa mielenmaisemassa, että sen merkitystä tulee harvoin ajatelleeksi.
Koivu on kulkenut suomalaisten rinnalla vuosisatoja. Se on lämmittänyt tupia, antanut aineksia työkaluihin, astioihin ja jalkineisiin sekä tarjonnut saunojalle vastan. Keväällä siitä on valutettu mahlaa, kesällä sen varjossa on levähdetty ja talvella sen haloilla lämmitetty.
Eränkäynnissä koivulla on erityinen sijansa. Sen tuohi on yksi pohjoisen luonnon käyttökelpoisimmista materiaaleista. Se hylkii vettä, taipuu monenlaiseen käyttöön ja syttyy helposti palamaan. Eikä kyse ole sattumasta, vaan kemiasta ja rakenteesta. Koivu ei ole kehittänyt näitä ominaisuuksia ihmistä varten. Ne ovat syntyneet puun omiin tarpeisiin. Ihminen on vain oppinut hyödyntämään niitä.
Tuohi – luonnon oma ihmemateriaali
Tuohi on koivun ulointa kuorta. Sen tehtävänä on suojata puuta muun muassa ylimääräiseltä kosteudelta, taudinaiheuttajilta ja muilta ulkoisilta rasituksilta.
Tuohen vedenhylkivyys perustuu erityisesti suberiiniin eli korkkiaineeseen. Valkoinen väri puolestaan johtuu suurelta osin betuliinista, jota tuohi voi sisältää jopa 20–30 prosenttia kuivapainostaan.
Retkeilijälle tuohi on tuttu ennen kaikkea sytykkeenä. Sen sisältämät palavat orgaaniset yhdisteet ja kerroksellinen rakenne tekevät siitä helposti syttyvän materiaalin. Vedenhylkivyytensä ansiosta tuohi toimii usein myös kosteissa olosuhteissa.
Koivun tuohi sisältää runsaasti betuliinia, joka antaa sille tunnusomaisen valkoisen värin. Betuliini on triterpeeni eli palava orgaaninen yhdiste, joka osallistuu tuohen palamiseen yhdessä muiden uuteaineiden kanssa.
Tuohen sisältämä suberiini eli korkkiaine puolestaan hylkii vettä. Siksi tuohi toimii sytykkeenä myös kosteissa olosuhteissa.
Tuohen salaisuus ei ole siis yksi aine, vaan sen kemiallisen koostumuksen ja kerroksellisen rakenteen yhdistelmä.Tuohen kerääminen ja jokaisenoikeudet
Vaikka tuohi on erinomainen luonnonmateriaali, sen irrottaminen elävästä puusta ei kuulu jokaisenoikeuksiin. Siihen tarvitaan maanomistajan lupa.
Tuohen irrottaminen voi vahingoittaa puuta, etenkin jos kuoren suojaavat kerrokset vaurioituvat. Perinteisessä tuohenotossa onkin kiinnitetty huomiota oikeaan ajankohtaan ja irrotustapaan.
Myöskään kaatuneesta tai kuolleesta puusta ei saa periaatteessa irrottaa tuohta ilman maanomistajan lupaa, koska puuta ei saa vahingoittaa. Maassa irrallaan olevia pieniä tuohenpalasia voi sen sijaan yleensä kerätä jokaisenoikeuksien puitteissa, kunhan muita rajoituksia ei ole.
Kommentit
Lähetä kommentti