Vihaista pastaa retkikeittimellä – Penne all’Arrabbiata

Penne all’Arrabbiata on ruoka, jossa muutama yksinkertainen raaka-aine tekee enemmän kuin pitkä raaka-aineluettelo. Pastaa, tomaattia, valkosipulia, chiliä ja oliiviöljyä. Päälle hieman persiljaa ja juustoa. Mustapippuria ja suolaa.

🍽️ Kiinnostaako vain resepti? Siirry suoraan reseptiin ↓

Arrabbiata on lähtöisin Rooman seudulta, Lazion keittiöstä. Nimi tulee italian sanasta arrabbiato, joka tarkoittaa vihaista tai suuttunutta. Tässä tapauksessa viha löytyy chilistä – tarinan mukaan riittävän tulista pastaa syödessä kasvot muuttuvat yhtä punaisiksi kuin suuttuessa.

Yksinkertaisuutensa vuoksi Penne all’Arrabbiata sopii lähes sellaisenaan myös retkikeittimelle. Sitä ei tarvitse muuttaa ”retkiruoaksi”, vaan ruoan voi valmistaa helposti päiväretkellä.

Tavallista ruokaa retkellä

Retkiruoasta tulee helposti ajatelleeksi kuivattuja valmisannoksia, pitkälle kotona esivalmisteltuja ruokia tai reseptejä, jotka on rakennettu nimenomaan retkeilyä varten. Niillä kaikilla on paikkansa, mutta aina niitä ei tarvita.

Penne all’Arrabbiatan raaka-aineet kulkevat helposti mukana ja itse ruoan voi tehdä alusta loppuun retkellä. Valkosipulin ja chilin ehtii aivan hyvin pilkkoa siinä samalla, kun keitin lämpenee.

Yksi pieni valmistelu kannattaa kuitenkin tehdä jo pakatessa: kuorittujen säilyketomaattien lisäksi mukaan kannattaa ottaa minigrip-pussi.

Kokonaiset tomaatit voi kaataa pussiin ja rikkoa käsin ennen kastikkeeseen lisäämistä. Se on huomattavasti helpompaa kuin yrittää hajottaa niitä pannulla. Samalla tomaattien rakenteen voi jättää juuri niin karkeaksi kuin haluaa.

Tomaattimurskan sijaan käyttäisin tähän siis kokonaisia kuorittuja säilyketomaatteja. Hyvät säilötyt tomaatit, esimerkiksi San Marzanot, ovat yksinkertaisessa ruoassa pieni pala arjen luksusta. Niiden oma makeus tasapainottaa chiliä ja valkosipulia, eikä kastike kaipaa lisättyä sokeria.

Kun aineksia on vähän, niiden kuuluu saada maistua.

Parmesaania vai pecorinoa?

Roomalaisessa keittiössä pecorino romano on tähän luonteva ja perinteinen valinta. Lampaanmaidosta valmistettuna se on parmesaania terävämpi, suolaisempi ja voimakkaampi.

Parmigiano Reggiano on maultaan hieman pyöreämpi ja pähkinäisempi – ja monelle suomalaiselle myös tutumpi.

Luonnossa maut tuntuvat usein tavallista voimakkaampina. Siksikään autenttisuutta ei tarvitse tavoitella hinnalla millä hyvänsä. Juustoksi kannattaa valita se, joka omaan suuhun sopii. Tällä kertaa mukana oli parmesaania, koska sitä sattui olemaan.

Penne all’Arrabbiata

Annokset: 2

Raaka-aineet

n. 175 g (keittämätöntä) pennepastaa
1 tölkki (400 g) kokonaisia kuorittuja säilyketomaatteja
3-4 valkosipulinkynttä
punaista chiliä oman maun mukaan
3 rkl neitsytoliiviöljyä
kourallinen tuoretta persiljaa revittynä
parmesaania tai pecorino romanoa oman maun mukaan
mustapippuria
suolaa

Valmistus

1. Viipaloi valkosipuli ja chili. Kuumenna pannulla reilu loraus oliiviöljyä ja kuullota valkosipulia ja chiliä maltillisella lämmöllä. Valkosipulin ei ole tarkoitus ruskistua.
2. Riko kuoritut tomaatit minigrip-pussissa käsin ja lisää ne pannulle. Anna kastikkeen kiehua rauhallisesti kasaan.
3. Keitä penne-pasta suolatussa vedessä hieman alle kypsäksi. Ota pieni määrä keitinvettä talteen ennen pastan valuttamista.
4. Tarkista kastike ja mausta mustapippurilla.
5. Lisää penne kastikkeeseen ja anna sen kypsyä loppuun pannulla. Lisää tarvittaessa tilkka pastan keitinvettä. Sekoita lopuksi joukkoon hienonnettua persiljaa.
6. Tarkista suola (huomaa, että juustosta tulee suolaa, pecorinosta enemmän).
7. Raasta päälle parmesaania tai pecorinoa oman maun mukaan.

Kynnys einekseen kasvaa nopeasti

Penne all’Arrabbiataa saa toki myös eineksenä. Eikä valmisruoassa sinänsä mitään vikaa ole, varsinkaan silloin kun helppous ratkaisee.

Tässä ruoassa itse tekemisen kynnys on kuitenkin poikkeuksellisen matala. Muutama raaka-aine, yksi kattila ja pannu riittävät.

Ja kun Penne all’Arrabbiatan tekee kerran itse hyvistä tomaateista, tuoreesta valkosipulista ja chilistä, kynnys palata einekseen kasvaa lähes eksponentiaalisesti.

Tämä ruoka soveltuu hyvin myös kuivattavaksi. Juuston kuljetan nykyisin mukana sellaisenaan; kovana juustona parmesaani kestää retkiolosuhteita varsin hyvin.

Yksinkertaisen ruoan ei tarvitse olla valmisruokaa. Eikä hyvän retkiruoan tarvitse olla erikseen retkiruokaa.